Väestön kärsimykset olivat kauheita. Kaupunki oli näet kokonaan erotettu mannermaasta. Kerran tosin onnistui erään laivan, joka toi elintarpeita Egyptistä ja Syyriasta, petkuttaa genovalaisia, mutta nämä varastot eivät riittäneet pitkälle. Elintarpeiden hinnat olivat niin korkeat, että kansa sai nähdä nälkää, ja rikkaittenkin ovella kolkutti kurjuus.
Siten kului loka- ja marraskuu. Carlo Zeno ei ollut vielä saapunut, mutta saatiin kuulla, että hänellä oli ollut loistava menestys, että hän oli puhdistanut koko meren Genovasta Konstantinopoliin saakka ja oli parasta aikaa Kreetassa.
Tämä tieto antoi Venetsiallekin uutta toivoa, ja marraskuun kuudentenatoista päivänä lähetettiin Luigi Moroceni hänen luokseen viemään käskyä, että Zeno heti palaisi kotiin ja pelastaisi Venetsian.
Pisani itse oli monta monituista kertaa koettanut ottaa selkoa vihollisen asemasta, mutta hänet lyötiin aina takaisin, ja kerrankin hän kadotti kymmenen venettä ja kolmekymmentä miestä, jolloin muun muassa dogin veljenpoikakin sai surmansa. Siitä huolimatta hän kehoitti hallitusta ryhtymään tarmokkaisiin toimenpiteisiin Chioggian takaisin valtaamiseksi. Hän myönsi, etteivät onnistumisen mahdollisuudet olleet kovinkaan suuret, mutta arveli samalla, että se sittenkin voisi onnistua. Joka tapauksessa olisi parempi, jos venetsialaiset saisivat surmansa taistelussa kuin kuolisivat nälkään.
Pisani oli päässyt selville siitä, että Dorialla oli ainakin kolmekymmentätuhatta miestä käskettävänään, viisikymmentä suurta laivaa sekä seitsemän- tai kahdeksansataa pienempää venettä. Sitä paitsi hänen joukkonsa olivat reippaalla mielellä ja hyvin varustetut. Heillä olisi siis taistelussa monta etua nälkäisten venetsialaisten rinnalla. Sittenkin hän arveli voivansa voittaa, varsinkin kun Zeno varmaankin oli pian odotettavissa.
Äärettömillä ponnistuksilla saatiin varustetuksi kuusikymmentä laivaa sekä neljäsataa venettä ja kolmekymmentäneljä kaleeria. Dogi itse ilmoitti tahtovansa korkeasta iästään huolimatta olla yrityksen ylimpänä johtajana yhdessä Pisanin kanssa.
Niinä pitkinä viikkoina, jolloin piiritystä kesti. Francis tapasi hyvin harvoin Polanin perhettä, sillä hänen täytyi olla Pisanin mukana ollakseen aina tarvittaessa läsnä, hän aterioi Pisanin kanssa ja nukkui tämän talossa. Maria oli palannut isänsä kotiin, sillä hänen miehensä oli etuvartijajoukon päällikkönä ja alituisesti poissa kotoa.
Kevyt gondoli, jota oli korjattu ja joka kaksi vuotta oli maannut Polanin pihalla katoksen suojassa, otettiin jälleen käytäntöön. Giuseppe oli palannut vanhaan toimeensa, ja hänen sekä erään toisen nuorukaisen soutamana kevyt alus kiiti laineilla Francisin saattaessa kenraalin käskyjä toisesta paikasta toiseen. Usein hän teki siinä myös vakoiluretkiä Chioggian puoleisiin kanaaleihin, ja vaikka häntä monta kertaa oli ajettu takaa, oli hänen aina onnistunut päästä pakoon.
Iltaa ennen kuin laivaston oli määrä lähteä liikkeelle, sanoi Pisani hänelle:
"Luulenpa, että teidän pienen veneenne avulla olen saanut tärkeämpiä tietoja kuin ankarissa taisteluissa ja verenvuodatuksissa. Toivoisin siis, että te tänä yönä lähtisitte vakoilemaan ja koettaisitte ottaa selkoa, onko vihollinen viime päivinä muuttanut asemaansa. Tahtoisin varsinkin saada tietää, miten suuri hänen voimansa on Chioggian ja Brondolon kanaalien suussa. Mutta älkää antautuko vaaraan, jos suinkin voitte sitä välttää. En mistään hinnasta toivoisi, että teille tapahtuisi mitään pahaa."