Francis lähti heti tekemään valmistuksiaan retkeä varten.
"Giuseppe", hän sanoi, kun oli käynyt veneeseen istumaan, "hanki yöksi sellainen gondolinkuljettaja, joka on syntynyt Chioggiassa ja tuntee seudun perinpohjin. Hänen tulee olla järkevä ja rohkea, sillä vaara ei ole vähäinen. Ja jos tapaat pari kalastajaa Chioggiasta, niin ota heidätkin mukanasi; tarvitsen niin tarkkoja tietoja seudusta kuin suinkin."
"Onko totta, että laivasto lähtee huomenna liikkeelle, Francesco?" kysyi Maria, kun hän astui sisään.
"Kyllä se on totta. Käskyjä on jo annettu joka puolelle."
"Ja milloin te palaatte?"
"Sitä ei tiedetä", sanoi Francis nauraen. "Voi kestää viikon, mutta myöskin kolme kuukautta."
"Minä luulin, että aiotte taistella genovalaisten kanssa, eikä minun mielestäni taisteluun voi kulua kokonaista viikkoa. Päivä matkalla Chioggiaan, toinen taisteluun ja kolmas takaisintuloon. Eikö se riitä?"
"En luule, että saamme tilaisuutta taistella genovalaisten kaleerien kanssa", vastasi Francis. "Varmaa on, ettemme ryhdy taisteluun, jos vain voimme sitä välttää. He ovat paljon vahvemmat kuin me, vaikka en tiedä, tarvitseeko meidän silti pelätä heitä."
"Mitä tarkoitatte, Francesco? Te ette aio taistella he ovat teitä voimakkaammat — ja sittenkään teidän ei tarvitse pelätä heitä. Ette te tavallisesti puhu tuollaisia arvoituksia, mutta nyt en ymmärrä yhtään mitään."
"No, minä koetan selittää hiukan tarkemmin", sanoi Francis, "mutta muistakaa, että se on salaisuus, jota ei saa edes kuiskata kellekään."