"Se on hyvä", sanoi Maria. "Minä pidän salaisuuksista, varsinkin valtiosalaisuuksista. Julia, tulehan tänne, jotta hän voi kuiskata sen meidän korvaamme, niin etteivät edes seinät kuule sitä. No hyvä herra, selittäkää nyt!"
"Minä selitän kaikki kertomatta mitään", sanoi Francis. "Ettekö ole koskaan nähneet afrikkalaisia jalopeuroja, jotka ovat paljon voimakkaammat ja hurjemmat kuin te itse, mutta joita ette sentään pelkää?"
"Kyllä, mutta ne ovat olleet häkissä", sanoi Maria.
"Niin, se selittää koko jutun. Me aiomme välttää taistelua genovalaisen laivaston kanssa, mutta aiomme sulkea heidät häkkiin, eikä meidän sitten tarvitse pelätä heitä enää."
"Älkää laskeko leikkiä meidän kanssamme!" sanoi Maria vakavana.
"Miten te voisitte sulkea genovalaiset kaleerit häkkiin?"
"Emme voi sulkea heitä häkkiin, mutta me voimme muodostaa häkin heidän ympärilleen", sanoi Francis. "Pisani aikoo koettaa sulkea kaikki kanaalien suut Chioggian läheisyydessä. Siten genovalaiset kaleerit eivät voi päästä sieltä ulos hyökätäkseen meidän kimppuumme, ja samalla koko heidän armeijansa joutuu myös saarroksiin; sitten me teemme heille saman, mitä he ovat yrittäneet tehdä meille, nimittäin tapamme heidät nälkään."
"Mainiota, mainiota!" sanoi Maria taputtaen käsiään. "Pisani on suuri mies, Francesco, ja jos tämä onnistuu häneltä, niin tahdomme kaikella tavalla osoittaa hänelle kiitollisuuttamme. Mutta helppo juttu se ei ole. Taistelu ei ole tasaväkinen, sillä vihollisella on hyvät voimat ja reipas mieli, jota vastoin meidän miehemme ovat jo puolikuolleet nälästä ja epätoivosta."
"Minä en pidä voittoa varmana", vastasi Francis, "ja Pisanikin myöntää, etteivät voiton mahdollisuudet ole kovin suuret, mutta onnistua voimme sittenkin, ja kun muutakaan keinoa ei ole, täytyy meidän yrittää."
Puolta tuntia myöhemmin Giuseppe tuli gondolinkuljettajan sekä kahden vanhan kalastajan kanssa Francisin luo, ja heiltä sai tarkat tiedot koko seudusta. Edellisellä vakoiluretkellään hän oli päässyt selville siitä, missä genovalaiset tavallisesti pysyttelivät ja miten suuret osastot oli eri paikoilla.
Itse asiassa genovalaiset eivät vartioineet niinkään tarkasti. Koska Doria oli varma, etteivät venetsialaiset uskaltaisi aloittaa hyökkäystä ja että kaupungin muutamien päivien kuluttua oli pakko antautua, ei hän ryhtynyt edes erikoisiin varokeinoihin. Sotajoukot oli majoitettu kaupungin taloihin, kaleerit kiinnitetty rantasiltoihin, ja vain muutamia venekuntia vartioi kanaalien suita antaakseen varoitusmerkin, jos Barberigo, jolla oli pienen laivaston johto käsissään, äkkiä hyökkäisi heidän kimppuunsa ja koettaisi polttaa kaleereja.