Kun Francis oli saanut kylliksi tietoja vanhoilta kalastajilta, antoi hän heidän jälleen lähteä.
"On päivän selvää, ettemme voi päästä niiden veneitten ohi, jotka ovat kanaalien suita vartioimassa", sanoi hän Giuseppelle, "mutta Pelestrinan saarelle, jossa on meidän joukkojamme, voimme nousta, kantaa veneen saaren yli ja jatkaa matkaa Malamocco-kanaalia pitkin. Siten pääsemme heidän vartiopiirinsä sisäpuolelle ja voimme soutaa aina Chioggiaan saakka. Ei ole luultavaa, että meidät keksitään, ja jos se tapahtuisi niin saamme valmistautua kilpasoutuun ja paeta takaisin Pelestrinaan."
Gondolinsoutajat myönsivät, että sellainen retki oli mahdollinen, ja Francis käski poistaa kaiken irtaimen lastin veneestä, jotta sitä olisi helppo kantaa.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU
Chioggian piiritys
Myöhään illalla Francis lähti matkaan gondolillansa, ja puolentoista tunnin soudun jälkeen hän nousi Pelestrinassa maihin. Pisanin adjutanttina hän tunsi hyvin vartijat, ja heti, kun tuli pimeä, käski Rufino Giustiniani, joka oli täällä päällikkönä, kymmenen miehen kantaa kevyen gondolin saaren poikki Malamocco-kanaaliin. Sillä välin Francis meni Rufinon telttaan kertomaan, mitä Venetsiassa oli tekeillä ja että huomenaamulla koko laivaston oli määrä lähteä liikkeelle.
"Me kuulimme sellaisia huhuja miehiltä, jotka toivat meille ruokavaroja", sanoi Rufino, "mutta samat tiedot ovat saapuneet tänne jo kymmeniä kertoja ennenkin. Se on siis todellakin totta! Mutta mitä amiraali ajattelee? Ei suinkaan hänen tarkoituksensa liene uudella, kokoonhaalitulla armeijallaan käydä Dorian kimppuun! Niin epätasaisessa taistelussa hänellä ei ole paljonkaan toivoa voittamisesta."
"Amiraali tahtoo pitää suunnitelmansa salassa", sanoi Francis, "ainoastaan dogi ja neuvoskunta ovat siitä perillä."
"Ja sinä myöskin", sanoi Rufino nauraen.
"Amiraali kunnioittaa minua luottamuksellaan", sanoi Francis; "mutta tällä kertaa on hyvin tärkeätä, että hänen suunnitelmansa pysyy salassa, ja siksi en voi sitä edes sinulle ilmaista."