"Siinä teetkin aivan oikein, Francesco. En minä tahdo mitään tietääkään, vaikka voisin lyödä vetoa, että Maria ja hänen kaunis sisarensa ovat saaneet siitä vihiä."
Francis nauroi.
"He kohtelevat minua kuin veljeään", sanoi hän, "enkä tahdokaan väittää, etteivät he tietäisi mitään."
"Enkös sitä arvannut!" sanoi Rufino. "Kun minun vaimoni on päättänyt päästä jonkun salaisuuden perille, niin ei hän anna rauhaa, ennen kuin se on onnistunut. Kas, tuossa tulee Matteo! Hän on asettanut vahdit yöksi."
Ystävykset eivät olleet kunnolla ennättäneet puhella keskenään kahteen kokonaiseen viikkoon, vaikka he jonkun kerran olivat tavanneet toisensa Francisin pikimmiltään pistäytyessä saarella.
"Näin äsken, että venettäsi kannettiin saaren toiseen rantaan", sanoi Matteo astuessaan sisään telttaan. "En voinut ymmärtää, mitä se oikein oli, ennen kuin tulin lähemmäksi, mutta nähtyäni Giuseppen käsitin tietenkin kaikki. Aiotko käydä vakoilemassa genovalaisia?"
"Koetan saada selville minkä voin."
"Se oli hyvä keksintö, kun annoit kantaa veneen saaren poikki", sanoi
Matteo. "Onko sinulla jokin määrätty suunnitelma?"
"Ei", vastasi Francis. "Aion vain ottaa selkoa siitä, ovatko kaikki kaleerit entisillä paikoillaan ja valmistautuvatko genovalaiset millään tavalla vastaanottamaan meidän hyökkäystämme."
"En ole huomannut mitään erikoista liikettä", sanoi Rufino. "Heidän laivansa ovat kaikki, sen verran kuin täältä voi nähdä, entisillä paikoillaan. Mutta sen jälkeen kuin Barberigo anasti kaksi niistä, ovat he sulkeneet kaikkien kanaalien suut välttääkseen yllätyksiä. Minä näin suuren joukon soutuveneitä, ja vaikka en voinut aivan selvästi erottaa, mitä heillä oli tekeillä, luulen, että he asettivat puomeja veteen. Heidän kaleerinsa vartioivat tarkasti öisin, ettekä te olisi päässeet livahtamaan niiden ohi, jollette olisi keksineet kantaa venettä saaren poikki."