Hetken kuluttua useita kevyitä veneitä oli matkalla laivastoa vastaan, joka oli vielä siksi kaukana, että töin tuskin saattoi erottaa itse laivoja, vielä vähemmän niiden köysistöä tai kansallisuutta. Kestäisi hyvän aikaa, ennen kuin veneet voisivat tuoda varmoja tietoja. Sillä välin Pisani meni maihin ja koetti rohkaista miesten mieliä.
"Jos tiedot olisivatkin huonoja", sanoi hän, "niin ei mikään voi estää meidän paluutamme Venetsiaan. He eivät tiedä, miten heikkoja me olemme, eivätkä uskalla hyökätä kimppuumme. Jos meille annetaan merkki, että laivasto on genovalainen, niin peräydymme hyvässä järjestyksessä laivoihimme. Sitten voimme joko palata Venetsiaan tai purjehtia merelle ja ryhtyä taisteluun, sen mukaan minkä käskyn saamme."
Ennen kuin veneet olivat lähteneet matkaan, olivat ne saaneet käskyn nostaa valkeat liput, jos laivat olivat venetsialaisia, mutta olla antamatta mitään merkkiä, jos ne olivat genovalaisia. Mastojen huipuista seurattiin silmin veneitä, kunnes ne katosivat taivaanrantaan. Tunnin kuluttua tähystäjä ilmoitti, että ne palasivat takaisin.
"Soutakaa laivaan, Francesco! Minun täytyy pysyä täällä rohkaistakseni miesten mieliä, jos tiedot olisivat epäsuotuisia. Asettukaa laivan peräkannelle seisomaan, ja sinä hetkenä, jolloin tähystäjä voi varmasti sanoa, onko veneissä valkeat liput vai ei, nostakaa Pyhän Markuksen leijona liehumaan, jos laivasto on Zenon, muussa tapauksessa sininen lippu!"
KAHDESKYMMENES LUKU
Venetsian voitto
Francis sousi laivaan, otti liput esille ja piteli kädessään lippunuoraa.
"Voitteko jo erottaa niitä?" huusi hän tähystäjälle ylhäällä mastossa.
"Ne ovat vielä pieniä kuin pilkut", vastasi tämä, mutta hetken kuluttua hän jo huusi: "Mutta niin pieniä kuin ne ovatkin, voin vannoa, että niiden maston päässä liehuu jotain valkeaa."
Hillitty ilonsorina kuului merimiesten parista, sillä kaikki tiesivät, että Jacopo Zippo oli pitkänäköinen.