"Hiljaa, miehet!" sanoi Francis. "Ei kukaan saa huutaa eikä heiluttaa lakkiaan, ennen kuin olemme aivan varmat. Muistakaa, kuinka levottomina rannalla olijat pitävät meitä silmällä ja mikä pettymys heille, jos toiveet äkkiä murskaantuisivat."
Kymmenen minuutin kuluttua Jacopo laskeutui nopeasti alas ja seisoi paljastetuin päin kannella.
"Kiitetty olkoon Jumala, herra! Nyt olen aivan varma. Voin varmasti väittää, että valkeat liput liehuvat veneitten mastoissa."
"Jumalalle olkoon kiitos!" vastasi Francis. "Ylös leijona!"
Lippu kiinnitettiin nuoraan, ja Francis nosti sen mastoon. Niin pian kuin se oli kohonnut partaan yläpuolelle, Pisani, joka seisoi hiekkasärkällä, huusi kaikin voimin:
"Zenon laivasto!"
Riemuhuuto kajahti sotajoukon keskuudesta. Ilmaan kajahti ilo sekä laivasta että maalta. Toiset laskeutuivat polvilleen ja kiittivät Jumalaa siitä avusta, joka heille oli lähetetty juuri sinä hetkenä, jolloin kaikki tuntui menetetyltä. Toiset seisoivat kädet ristissä ja nostivat kyynelsilmin katseensa taivasta kohti. Sillä välin kun toiset hyppivät ja lauloivat, itkivät toiset ilosta, miehet syleilivät ja suutelivat toisiaan, toiset heittivät lakkinsa ilmaan. Kaikki olivat aivan suunniltaan ilosta ja liikutuksesta. Zeno, jolla ei ollut aavistustakaan niistä äärettömistä kärsimyksistä, joita hänen maanmiehensä olivat saaneet kestää, suuntasi kulkunsa suoraan Venetsiaa kohti, mutta eräs kaleereista pysähdytti hänet ja käski hänen ankkuroida Brondolon edustalle. Vene laskettiin heti vesille ja hän souti maihin, missä venetsialaiset keräytyivät häntä tervehtimään.
Vaivoin hän pääsi tunkeutumaan tiheän, riemuitsevan kansanjoukon läpi sille paikalle, missä dogi häntä odotti. Hän kertoi nyt, miten hän oli anastanut noin seitsemänkymmentä genovalaista erisuuruista laivaa. Hän oli risteillyt jonkun aikaa Genovan edustalla ja tuottanut suurta tuhoa heidän kaupalleen, samalla hän oli myös estänyt heitä lähettämästä apujoukkoja Dorialle, niin kuin he olivat luvanneet. Anastettujen laivojen joukossa oli sellainenkin, jossa oli kolmetuhatta dukaattia. Hän sanoi heti olevansa valmis piiritykseen ja antoi joukkojensa nousta Brondolossa maihin. Ruokatavarat, joita oli laivastolla, vietiin heti maihin, ja ne riittivät sotajoukon pahimpaan tarpeeseen. Näiden lisäjoukkojen saavuttua yhteys mannermaahan saatiin jälleen aikaan. Ruokavaroja tulvi suurin joukoin Venetsiaan sen liittolaisten maista, ja nälänhätä lakkasi. Piiritykseen saatettiin nyt ryhtyä suuremmalla voimalla.
Kolmessa viikossa tapahtui suuri muutos venetsialaisessa sotajoukossa. Riittävä ravinto, lämpö ja turva olivat palauttaneet sotilaitten voimat, ja epätoivo oli väistynyt voitonvarmuuden tieltä. Kuukauden kärsimykset, kieltäytymiset ja taistelut olivat tehneet heistä tottuneita sotilaita, ja Zeno ja Pisani olivat antaneet omaa voimaansa ja rohkeuttansa kaikille. Varsinkin Zeno osoitti tavatonta rohkeutta ja uljuutta, ja helmikuun 28. päivänä hänet nimitettiin maajoukon ylimmäksi päälliköksi. Jo seuraavana päivänä hän karkotti genovalaiset Brondolosta ja Pikku Chioggiasta ja sijoitti päämajansa Chioggian vallitusten juurelle ja suuntasi tykkitulensa itse linnoitusta vastaan. Kun genovalaiset vetäytyivät pois sillalta, joka kulki Santa Caterinan kanaalin yli, murtui se heidän allaan, ja suuri joukko hukkui.
Genovalaiset peräytyivät nopeasti mitä hirveimmässä sekasorrossa ja jättivät jälkeensä niin paljon aseita, varustuksia ja sotatarpeita, että panssaripaitoja myytiin venetsialaisille muutamasta soldista.