"Niin olisi ollutkin", sanoi Julia. "Jos minä olisin ollut poissa, vaikka vain huviretkellä Korfussa, niin en olisi ollut hyvilläni, jos talo minun palatessani olisi ollut tyhjä. Ja kaikkien niiden vaarojen ja kärsimysten jälkeen, joita te, Francesco, olette saanut kestää, olisi tosiaankin ollut kovin epäystävällistä, jollemme olisi olleet kotona. Te näytätte laihtuneelta ja väsyneeltä."
"Se on vain mielikuvitusta, Julia", sanoi Pisani; "minusta hän näyttää yhtä reippaalta kuin ennenkin. Mutta kyllä hän oli laihan ja nälkäisen näköinen kuin susi, kun kävin leirissä päivää ennen Zenon tuloa. Hänen vaatteensa riippuivat väljinä ruumiin ympärillä, hänen poskensa olivat kuopallaan ja silmät sisäänpainuneet. Hän olisi herättänyt kaikkien sääliä, jos muut eivät olisi olleet yhtä kurjassa tilassa. Jumalan kiitos, että tuo kurjuus nyt on lopussa! Genovan täytyy nyt suostua rauhaan millaisilla ehdoilla hyvänsä, ja meri on jälleen avoinna meidän laivojemme purjehtia. Ja nyt, Francesco, olet varmaankin saanut kylliksesi sotimisesta, ja voit kokonaan antautua kauppiaan vaatimattomampaan toimeen."
"Sen teen mielelläni", sanoi Francis. "Luulin kerran, että tahtoisin ruveta sotilaaksi, mutta olen saanut kyllikseni sodasta enkä halua enää paljastaa miekkaani paitsi ehkä puolustautuakseni maurilaista rosvoa vastaan. Olen saanut useita kirjeitä isältäni, joissa hän nuhtelee minua sen johdosta, että olen sekaantunut taisteluihin, jotka eivät kuulu minulle, mutta nyt voin ilahduttaa hänen sydäntänsä vakuuttamalla hänelle, että olen pistänyt miekkani tuppeen."
"Ei sinulla ole ollut siitä vahinkoa, Francesco, tai pikemmin se on tehnyt sinulle paljon hyvää. Ensiksikin olet hankkinut itsellesi kansalaisoikeuden Venetsiassa, mikä kauppiaalle on varsin edullista, toiseksi olet saanut kolmensadan dukaatin vuotuisen eläkkeen, jota kunnianosoituksena ei tule halveksia. Sen lisäksi olet hankkinut itsellesi nimen, jota kaikkialla tasavallassa kunnioituksella mainitaan. Ja lopuksi on sinusta tullut mies, olet saanut itseluottamusta ja tottumusta johtamaan muita. Olet monta kertaa joutunut sellaisiin tilanteisiin, joissa on kysytty arvostelukykyäsi, järkeäsi ja rohkeuttasi, ja joka kerta olet suoriutunut niistä hyvin. Siitä on vain neljä vuotta, kun isäsi jätti sinut minun huostaani, nyt sinä olet mies, jota Venetsian korkeimmat aatelismiehet ylpeydellä nimittäisivät pojakseen. Siksipä sinulla ei ole vähintäkään syytä katua, että vuoden ajan olet palvellut sotilaana, varsinkin kun meidän liikkeemme sodan aikana oli kokonaan lamassa."
Illalla, kun he istuivat kahden, sanoi kauppias:
"Minä sanoin sinulle viime syksynä, ilmoittaessani, että haluaisin ottaa sinut liikekumppanikseni, että minulla oli jotain muutakin sydämelläni, vaikkei aika vielä ollut sopiva ottaa sitä puheeksi. Nyt luulen hetken tulleen. Sanohan minulle, poikaseni, aivan suoraan, onko jotain, jota tahtoisit minulta pyytää?"
Francis istui hetken vaiti. Sitten hän sanoi:
"Te olette tehnyt niin paljon minun hyväkseni, herra Polani, te olette tuhlannut minulle hyvyyttänne yli kaikkien toiveitteni, ja vaikka minä toivoisinkin jotain, niin en voisi sitä pyytää."
"Sinä siis toivot jotakin, Francesco. Muista, että pidän sinua poikanani ja sen vuoksi toivon, että puhuisit minulle yhtä suoraan kuin omalle isällesi!"
"Pelkään, että pidätte minua liian rohkeana, mutta koska niin haluatte, niin sanon teille kaikki, mitä sydämelläni on. Minä rakastan tytärtänne Juliaa ja olen rakastanut häntä aina siitä päivästä, jolloin ensi kerran näin hänet. Mutta minusta oli liian rohkeata toivoakaan, että hän koskaan voisi tulla vaimokseni, ja siksi olen tarkasti salannut tunteeni."