— Onko herttua hyvä teille?
— On, erittäin hyväntahtoinen… ja varsinkin perin anteeksiantava.
— Hän on jo vanha mies?
Tuo otaksuma näytti huvittavan herra Jumeliä.
— Ei toki… Alain de Groix on vasta kahdenkymmenenkahdeksan vuoden vanha… kuten minäkin.
— Olen kuvitellut että hänellä olisi pitkät valkoiset viikset… Teidän tulevaisuutenne sanotaan kovin kiinnostavan häntä.
— Epäilemättä… Luulen ettei ole ainoatakaan ihmistä, joka siinä määrin harrastaisi menestystäni ja… onneani.
Hilpeä välkähdys näkyi Marysen silmissä, jotka heti varovasti piiloutuivat ripsien suojaan.
— Hän varmaankin kehoittaa teitä… menemään avioliittoon.
— Niin kyllä… Mutta hän on romanttinen kuten tekin… ah, kuinka romanttinen!… Hänellä on mielettömiä tuumia avioliittooni nähden… aivan uskomattomia… Hän tahtoisi että solmisin rakkausliiton… tuon tarumaisen salamaniskun perusteella! Uskotteko te taruihin, neiti?