— Koko asia oli minulle täysin yhdentekevä! jatkaa hän.
Sitten hän koettaa korjailla lausettansa… Hellällä itsepintaisuudella pidättää herra Jumel häntä, hiukan leikillisenä, mutta samalla liikutettuna.
— Mutta tuohon joulujuhlaan te tulette?
— Tulen kyllä.
Sitten kysyy Maryse teeskentelemättömällä suoruudella:
— Tulettehan tekin?
Ja ilman vähintäkään levottomuutta, viattoman houkuttelevina, hänen silmänsä anovat odotettua vastausta.
Mutta mitään vastaamatta katsoo herra Jumel häneen, katsoo kauan, omituisen kiinteästi.
— Neiti Marie-Denyse, sanoo hän lopuksi, — luotatteko te minuun?
Maryse aikoo harkita tuota asiaa, mutta vastaus pujahtaa jo hänen huuliltansa empimättä, vastustamattomasti.