— Tuon punatukkaisen tytön kanssa… arvasin sen heti!
Georges näytti peräti ällistyneeltä.
— Minkä tytön kanssa? kysyi hän.
— Tuon, jota sinä rakastat, tietystikin… minä hölmönä sinä minua pidät?
— Se, jota rakastan, on vaaleaverinen, Colette, mumisi herra Hamelin kirjuri.
Hän pysähtyi hiukan arastellen… Mutta nyt joutui Colette täysin suunniltansa.
— Tämä on jo liikaa, huudahti hän. — Sinä tunnustit minulle, ettei vaalea tukka sinua miellytä, silloin kuin… Mutta nyt on toista… Jos sinusta vielä kuukausi sitten vaalea tukka tuntui epämiellyttävältä siitä syystä että minä olen vaaleaverinen, niin sano se vaan suoraan, rakkaani… sano, sano pois vaan! Se on minulle täysin yhdentekevää!
— Epämiellyttävältä siksi että sinä olet vaaleaverinen… Mitä sinä tarkoitat? Asianlaitahan on juuri päinvastainen…
— Päinvastainen? toisti Colette kärsimättömästi.
— Mitä tuo »päinvastainen» merkitsee?