— Koska toisetkin ovat ottaneet vaimonsa sinne mukaansa, niin tahdotteko tekin ottaa omanne?
Liikutuksen valtaamana huudahti Lionel:
— Suorittaisitteko todella sellaisen teon?
Hymyillen puhui Guillemette:
— Nähkääs, väärinkäsitys erotti meidät… aiheeton epäluulo. En voinut estää teitä lähtemästä, pelosta että sitten taas en enää voisi uskoa teitä. Mutta voin lähteä teidän mukaanne… niin tekin puolestanne uskotte minua. Tuolla kaukana ei minulla ole enemmän hyötyä teidän arvonimestänne kuin teillä minun rikkaudestani. Meidän täytyi kummankin »esittää todiste», kuten vaaditaan oikeudenkäynneissä, joista setäni väliin puhuu, ja nyt olemme sen tehneet.
Sormet sormien lomassa, he katsoivat toisiansa ihastellen, lumoutuneina. Kuten lapset, jotka ovat kiivenneet pöydälle, he tunsivat äkkiä oman suuruutensa, joka heitä häikäisi sitä enemmän, kun se oli ristiriidassa koko heidän sisäisen olentonsa kanssa. Hurmaantuneina he nyt ihailivat itseänsä ja toisiansa tuon suunnittelemansa ylevän teon johdosta.
Tuo hetki merkitsi sankarillista unelmaa heille, joiden hengenominaisuuksista puuttui, kuten Guillemette jo oli todennut, sekä ylenpalttinen suurenmoisuus että syvällisyys. He nauttivat haaveestansa rajattomasti, unohtumatonna oli se säilyvä heidän kallisarvoisten muistojensa joukossa…
Lionelin oli määrä lähteä vasta kolmen kuukauden kuluttua. Hän meni kertomaan tuosta uudesta elämänkokemuksestansa paroni de Jancourt'ille, joka hymyili, selittäen että Guillemette oli »herttainen pienokainen» ja antoi Lionelille maksumääräyksen, jolla hän sai nostaa kaksisataatuhatta frangia, voidaksensa ostaa, kuten paroni sanoi, vaimollensa joitakin pieniä koruja ja tarjota hänelle jotakin ravintoloissa, heidän huvitellessaan kuherruskuukautenansa.
* * * * *
Tilapäisessä asunnossaan Ludvig XVI:n aikaisessa taiteellisessa sopukassa Champs-Elysées'in kaupunginosassa ja hiukan kaikkialla Pariisissa ovat herra ja rouva de Montjoie viettäneet ne kolme viikkoa, jotka heidän avioliittonsa on kestänyt. Sillävälin on kokonainen lauma työväkeä hääriskellyt korjaustöissä Montjoien linnassa, — isäntäväen odotellessa hetkeä, jolloin heidän on astuttava laivaan, matkataksensa Buenos-Ayresiin.