Toiset tyrskähtivät nauruun, pyytäen että Fadet kertoisi itse jonkun kertomuksen.
Gervaise kohautti hartioitaan:
— Hänkö kertoisi jotain! Ettekö sitten tiedä, että hän kadotti kielensä syntymänsä jälkeisenä päivänä!
Ja sitten ryhtyi Jaillou kertomaan.
Hänen kertomuksessaan ei ollut hitustakaan järkeä, mutta hän esitti sen niin takaperoisen mahtipontisella äänellä, että emäntä nauroi kuin hullu ja naapurit yhtyivät häneen.
— Hyvä, Jaillou, sinä olet kiltti poika, sinä puolestasi!
— Nähkääs, meidän lehmämmekin kävisi sukkelapäiseksi teidän seurassanne, emäntä! vastasi Jaillou vaatimattomasti.
»Meidän lehmämme ei olekaan niin typerä sinä, ystäväiseni», ajatteli emäntä.
Mutta ollen liian hyväntahtoinen lausuakseen sellaisen arvostelun hän toisti:
— Niin kyllä, olet kiltti poika!