— Seinällekö minä puhun? Suvaitsepas nyt vastata: Kävitkö sinä Jailloun kimppuun vai et?
— Kävin, mumisi Jean.
— Etkö tahdo sanoa mistä syystä?
— En.
— No niin, ystäväni, pahoittelen sitä, mutta meidän täytyy erota, selitti Gervaise varsin kylmähkösti. — En ole koskaan sietänyt tappelua talossani, sinun täytyy saada riita-asiasi ratkaistuiksi muualla. Ja noiden neitien nähden piti minun kokea tämä häpeä. Sitä ei tule toiste tapahtumaan!
Seurasi vaitiolo, sitten lisäsi emäntä Gervaise, jo hiukan leppeämmin:
— Voit lähteä muutaman päivän perästä, milloin tahdot!
— Hyvä, rouva.
Ja Jean'in syvällinen katse kiintyi Gervaiseen, synkempänä, murheellisempana kuin koskaan ennen.
* * * * *