— Ei, sitä en tee.
— Selitä sitten tämä asia. Ethän ole voinut aiheettomasti käydä
Jailloun kimppuun… No, sanos nyt, katsoitko olevasi siihen oikeutettu?
Aivan hiljaa mumisi Jean:
— En…
Gervaise teki ensin kiukustuneen liikkeen, sitten valtasi hänet heti jälleen sääli.
— Minne sinä aiot mennä? kysyi hän, toistaen mielessään, että joka tapauksessa oli parasta että Jean lähtisi.
Jean teki masentuneen liikkeen.
— Minne voinkaan mennä, rouva, sanoi hän. — Ei minua nyt suvaittaisi missään.
— Olen pahoillani siitä mitä on tapahtunut, mutta nythän on elonkorjuuaika ja sinun on helppo saada työtä, — minä kehun sinua kyllä, jos minulta kysytään neuvoa. Annan sinulle anteeksi, Jean, ja tahdon että tietäisit minun iloitsevan, jos sinun käy hyvin. Ethän toivottavasti sitä epäillekään? lisäsi hän.
— En, en, sopersi Jean.