— Hänen veljensä on jo kuollut.
— Taikka serkkua? Veljen- tai sisarenpoikaa? Täti hyvä, löisin vetoa siitä, että rouva Saugélla on sisarenpoika!
Rouva Charlier kohautti hartioitaan.
— No niin, olet osannut oikeaan, hänellä on sisarenpoika, myönsi hän, — mutta se ei merkitse kerrassaan mitään tähän asiaan nähden, sillä rouva Saugé on varsin järkevä nainen ja käsittää ettei tuo nuorukainen sovi puolisoksi Marcellelle. Hänellä on nimittäin kaiken kaikkiaan ainoastaan viisi- tai kuusituhatta frangia korkoja vanhempiensa jättämästä perinnöstä. Ja vaikka hän on opiskellut paljonkin, vieläpä saanut jonkun diploominkin, ei hän ole edes vielä ajatellut hankkia itselleen paikkaa tämän vuoden kuluessa, jonka hän jo on ollut vapaana sotapalveluksesta. Hän on taiteenharrastaja… noita ainaisia tyhjäntoimittajia, jotka voivat olla syömättä päästäksensä teatteriin tai saadakseen jonkun helyn ostetuksi.
— Ettekö luule, rakas täti, kysyi nuori tyttö peräti lempeällä äänellä, — että tuosta herrasmiehestä olisi hauskempi mennä naimisiin Marcellen kanssa kuin olla syömättä?
Vihan puna kohosi rouva Charlier'in luiseville poskipäille, mutta hänen kiukkunsa oli siksi suuri, ettei hän keksinyt mitään tarpeeksi nasevaa vastausta, ennenkuin Pierrette jo ehätti jatkamaan:
— Olen vakuutettu, että rouva Saugé on määrännyt Marcellen sisarenpojallensa!
— Rouva Saugé ei voi edes esitellä sisarenpoikaansa Marcellelle, vakuutti rouva Charlier, jo hiukan rauhoittuneena ja voitonriemuisena löydettyään mielestään pätevän vastaväitteen. — Hän on ollut hyvin sairaalloinen ja on viikko sitten asettunut Cannes'iin. Puhuin hänelle juuri illalla ennen hänen lähtöänsä Marcellesta ja häneen kohdistuvista tuumistani.
— Jollei hän voi itse esitellä sisarenpoikaansa, pitää hän muulla tavoin huolta siitä, että he sattumalta tapaavat toisensa, — siinä kaikki.
— Pierrette, huudahti rouva Charlier poissa suunniltaan, — olet ilmeisesti vannoutunut saattamaan minut raivostumaan!