— Vanhempien pitäisi ainakin harkita ohjelman muutosta, jatkoi Marie-Denyse, otettuaan isoäidin sukankutimen maasta ja ryhtyen kärsivällisesti pujottamaan silmiä takaisin puikoille. — Luulen että jos nuo avioliittoa tarkoittavat tapaamiset järjestettäisiin kahdenkeskisiksi, olisi paljon hauskempaa ja asiat sujuisivat paljoa paremmin.
Rouva de Jolan hätkähti hämmästyksestä.
— Maryse! Sinä puhut puita heiniä ja tulet sanoneeksi asioita, joiden kantavuutta et pysty arvostelemaan…
— Puhun täysin vakavasti, vakuutti Maryse levolliseen sävyyn. — Ajatelkaapas! Ei olisi levottomia äitejä, ei hymyileviä ystäviä, ei uteliaita katselijoita… ei edes kuvanäyttelyä! Mikä edistysaskel se olisikaan!… Aluksi tosin nuo avioehdokkaat hiukan ujostelisivat toisiansa… vaikka minä puolestani tosin en liioin hämmentyisi herra Jumelin läheisyydestä! Joka tapauksessa olisi tuota mielenhämminkiä näkemässä vain yksi ainoa henkilö… ja tämä ei voisi nauraa toiselle, nauramatta samalla itsellensäkin. Ja jos tuo nauru lisäksi olisi molemminpuolista, hilpeää ja toverillista naurua, kuten poikaviikarien nauru kujeita keksittäessä, silloin saisi se heti sekä neidin että herran hyvälle tuulelle… Sitten keskusteltaisiin vakavasti. Selitettäisiin, että sellainen minä olen tai luulen olevani… siihen suuntaan käyvät haaveeni… tämä on käsitykseni elämästä, sellaisen kuvan olen siitä saanut pienoismaailmassa, jossa elelen… Sitten juteltaisiin minkä mitäkin. Tuo kaikki olisi varsin järkevää. Päästäisiin heti selville siitä, onko keskinäisen ymmärtämyksen edellytyksiä olemassa. Luuletko, isoäiti, että tuo pieni muutos kovin loukkaisi perinnäistapoja?
Rouva de Jolan kohautti hartioitaan.
— Puhut mielettömyyksiä, tyttöseni… Ole kuuliainen ja noudata vanhempien neuvoa. Joulu tuottaa sinulle onnea… Voi keskustella kahden suuressakin ihmisjoukossa.
— Voi kyllä, jos nuo ihmiset ovat tuntemattomia. Marie-Denyse vaikeni, sitten hän lausui huoaten:
— Puheeni voi tuntua hyvinkin järkeilevältä… ja itse asiassa tavoittelisin kumminkin juuri romanttista avioliittoa… haaveitteni satuprinssin kanssa!
— Romanttisia avioliittoja tavataan enää vain romaaneissa, mutta koska elämässä yhä edelleen nähdään onnellisia avioliittoja, niin ei valituksiin ole aihetta.
— Isoäiti, oletko täyttä totta sitä mieltä, että minun on tutustuttava tuohon herraan?