Kun heikko juo, hän voimaa saa, niin että kukin huomaa, ja terve on, ken sairastaa, jos vaan saa tätä juomaa; ken suruun sortuu, suruissaan hän tätä juomaa juopi: se kaikki murheet tenhollaan luotansa aina luopi.
Oi katkerata valhetta, jot' uskoo kansa vielä! Näin ihastuen hautaansa se syöksyy ilomiellä, näin syntyy sille murheyöt, näin onneaan käy vasten. Mut isäin isäin pahat työt lankeevat päälle lasten.
Waan mitäs siitä! Waleita on maassa ylinmäärin ja yhtä vain noin moittia on puolueist', on väärin. Ei maa se muuksi muutukkaan, jos viinat haihtuvatki, jos kaikki kansat kerrassaan jo niistä lakkaa ratki.
Ei totta muuksi muutukkaan, puutteita mailmaan jääpi; — vaan juoppoushan tuhoillaan nyt kaikki täydentääpi. — Oi juomatapa onneton, monelle turmeluksen se surkeimman tuonut on, tuo paula kadotuksen!
Ei ruumista ja kunniaa se sorra ainoastaan. vaan ikuisenkin sielun saa sotahan Luojaa vastaan. Ei miestä sorra yksin vain', vaan myöskin naista, lasta. Oi paheen paula tehokkain, jo taukoo murhaamasta!
Se kurjuutehen hirveimpään voi onnen, rauhan viedä. Suomessa ei lie yksikään, joka ei siitä tiedä. Mut viinatta kun olla voi, niin poistetaan se sitten, mi yksin kadotuksen loi miljoonain ihmisitten!
Niin että tehdä pitääkin, en taas mä väittää huoli; itsekkyys vielä löytyykin, jos säälin tuntees kuoli. Kas järkesihän kehoittaa olemaan juomattasi: viinoista ruumis vaivat saa ja tahraat kunniasi.
Jos viinain et oo orja vaan, et niitä kaipaa myöskään. Siis ole ilman kokonaan: ei kärsi mainees, työskään, sen sijaan mieles kohoaa ja rahas säästyy silloin! Jos luja päätös vallan saa, et sitä kadu milloin.
Kylvönaika.
Nyt on juuri, kylvönaika, aika sinun kylvääkses
hyveen siemeniä rintaan langenneiden veljies.
Wiel on armas päivä, joka tilaisuutta sulle suo.
Kylvä! Siemenesi itää, vaikkei aina näykkään tuo.