Katso! Maamies, hänpä kylvää luottavana siemenen.
Syksy tulee: myrskysateet kyllä tahtoo viedä sen,
mutta se vaan niistä juuri pääseekin nyt itämään,
kasvamaankin, kunnes kantaa täyteläisen tähkäpään.
Talvi seuraa: pakkanenkin koettaa sitä ahdistaa,
tahtoo kuolemahan peittää, ikuiseksi kuolettaa,
se vaan kasvaa huomaamatta kylmän peitteen allakin.
Wihdoin lumen sulattua oras nousee esihin.
Sitte armaan kevään varttuu oras pieni, virkeä,
kukoistaa — ja viimein nähdään tähkä kaunis, sirkeä.
Siunattu on kylvömiehen pieni vaiva kylvössä.
Luoja kun sen antaa kasvaa, kukoistaa ja kypsyä.
Nyt on sulla kylvönaika. Kylvä siemen hyvehen
jonkun langennehen veljen toivottomaan povehen!
Auta häntä, tue häntä, neuvo hyveen tielle taas!
Kylvä! Luoja kyllä siunaa sunkin kylvötoimintaas!
Kylvä, jospa epäiletkin siemenesi itävän,
syksyn myrskyin raivotessa elävänä pysyvän!
Pelkäät talven kuolettavan kaiken kylvös turhaksi:
kylvä! Kylvön Luoja siunaa pienimmänkin kylvösi!
Kun näet kurjan, eksynehen, puhu kanssaan, lohduta!
Näytä viinain kirousta ja sen tuomaa kurjuutta!
Puhu kanssaan Jumalasta, neuvo Wapahtajan luo,
joka yhä loppumatta hänellenkin armon suo!
Kylvä kylvöajan ollen! Kylvä Luojaan luottaen!
Waikk'et kasvavan sen huomaa. Luoja kyllä huomaa sen.
Pelto on niin suuren suuri, päivää myöskin vielä on;
jos siis kylvät. Luoja siunaa siemenesi elohon.
Jos joku kilvoittelee, ei häntä kruunata jollei hän toimellisesti kilvoittele. (2 Tim. 2:5).
Jos nyt joku kilvoittelee, kilvoitelkoon toimissaan! Sanoilla jos kerskaelee, siit' ei hyvää ollenkaan. Töistään miestä mainitaan, vaan ei suurista sanoistaan.
Jos sä hyvää tekemässä
kilvoitella tahtonet,
kyllä löytyy elämässä,
joita auttaa kykenet.
Katso ympärilles vaan! —
Työhön sinua vaaditaan.