Kello 2 j.pp. tuli Keisari veljensä suuriruhtinaan Nikolai Nikolajevitsin ja suuren joukon seuraamana, jossa paitsi muita oli useampia ulkomaan lähettiläitä ja kirjeenvaihtajia. Seuraajien joukossa ratsasti myös eräs ratsuväen aliupseeri, joka kantoi pitkässä varressa suurta valkoista lippua, jonka keskustaan oli neulottu sinivärinen Vapahtajan ristin kuva. Tämä jalo ja ylevänäköinen ristinlippu liehui korkealla ilmassa, Keisarin joukkoineen ratsastaessa pitkin kolonnain rintamaa.
Keisari tervehti ja kiitteli joka rykmenttiä ja pataljonaa erittäin ja näytti hyvin liikutetulta. Koko sotajoukko tunsi itsensä tässä juhlallisessa tilaisuudessa velvoitetuksi ryntäämään, vaikka koko maailmaa vastaan, puolustaakseen ylevää pyhää ristinlippua.
Keisari, tultuansa meidän pataljonan kohdalle, tervehti meitä ja kiitti monta kertaa sekä kyseli keitä oli tappelussa kaatunut ja haavoittunut. Näyttääkseen ylhäistä suosiotansa pataljonallemme, suuteli Hänen Majesteettinsa pataljonamme komentajaa vapaaherra Ramsayta rintaman edessä sekä nimitti hänen komentamaan vast'edes henkikaartin Semenovan rykmenttiä. — Innokkaat raikkaat hurraahuudot kaikuivat koko Keisarin leirissämme olon ajan. Tässä seisoi se joukko, joka pani tuon "rautaisen renkaan" Plevnan ja sen puolustajain ympärille. Ehtoolla Keisarin poismentyä muutimme entiseen asentopaikkaamme.
Marraskuun 5-14 päivään olimme samassa asentopaikassa. Kävimme äksisiä, harjoituksissa ja teimme vahtia asentopaikkamme ympärillä sekä yhtä ja toista askaretta, mitä sotaleirin järjestykseen kuuluu. Pesimme vaatteitamme, hankimme lämmitys- ja keittopuita sekä härkiä ja lampaita syödäksemme. — Elämä tuntui täällä kaukaisessa sotaleirissä syksyn kolkoilla kylmillä ilmoilla jotenkin yksitoikkoiselta. Ei ketään muita ihmisiä näkynyt leirin lähettyvillä kuin ainoastaan joku ahnas saituri rahanhimoinen "markitantti", paitsi sotureita, niitä liikkui tarjolla mihinkä päin vaan katsoikin.
Ote pataljonamme päiväkäskystä 11 päivältä Lokak.: Vapaaherra Ramsay'n hyvästijättö puhe: "Koska Hänen Majesteetinsa Keisari 4 päivänä tätä kuuta on armossa määrännyt minun Semenovan henkivartia-rykmentin päälliköksi ja Permskin jalkaväen komentajan översti Procopé'n minun tilalleni pataljonan päälliköksi, annan minä Herra översti Procopé'n poissa ollessa pataljonankomentajan viran överstiluutnantti Sundmanille. Syvillä ikävyyden tunteilla jätän minä nyt tämän viran muutoksen vuoksi pataljonalle hyvästi! Tällä lyhyellä ajalla, ainoasti 3 1/2 vuotta kun olen ollut pataljonan esimiehenä, on minulla ollut tilaisuus nähdä ja käsittää että velvollisuuden kunnioittaminen, rakkaus ahkeruuteen sekä palava elävä halu noudattaa pataljonan todellista hyötyä, sanalla sanoen kaikki ne ehdot, jotka parhaiten tuottavat järjestystä ja kelvollisuutta jokaiselle sotajoukolle, pataljonassamme ovat aina olleet vallitsevat ja nämät ehdot ovat myöskin yhäti ylläpitäneet sen erinomaisen hyvän järjestyksen ja kunnollisuuden, joka useoita kertoja on tuottanut pataljonalle H. M. meidän armollisimman Keisarimme korkean suosion ja H. K. K. yli-päällikkömme kiitokset ja hyväksymiset.
"Tältä ajalta, joka minulle on ollut yhtämittainen jakso edistymisiä, joka on ollut ja vastaedeskin tulee olemaan onnellisin aika sotilasvirassani; tältä ajalta, joka ikuisesti on pysyvä minun mielessäni rakkaassa uskollisessa muistossa, on minulle velvollisuus ja huvitus tässä lausua Herra överstiluutnantti Sundman'ille, herroille komppaniain päälliköille, kaikille herroille upsereille, adjutantille, rahastonvartialle, majamestarille, pataljonan vanhemmalle ja nuoremmalle lääkärille, pastorille, tuomarille ja soittokunnan johtajalle sulimmat sydämellisimmät kiitokset.
"Pojat! Vastaan ottakaa minun viimeiset kiitokseni jokaisesta edistymisestä, jokaisesta hyväksymisestä ja kiitoksesta, kuin meille on lausuttu ja osoitettu, niin hyvin rauhallisissa töissämme, kun nytkin, koska meillä on tehtävänä korkein työ, nimittäin uudelleen perustaa Suomen pataljonan sotilaskunnia.
"Hyvästi pojat! Älkää milloinkaan unhottako, että me isänmaamme edessä, joka rakkaudella ja luottamuksella seuraa jälkiämme vieraassa maassa, olemme vastaamassa jokaisesta työstämme, että meidän maineemme, voittomme ja kunniamme on Suomen maalle kuuluva".
Paroni Ramsay.
Marraskuun 14 päivänä kello 7 aamulla lähdimme marssimaan länteen päin Dolny Dubniakista erästä laveata kivi- eli viertotietä, joka johtaa Plevnasta Sofiaa kohden. Tie oli mainion hyvää sen suhteen kuin ennen olimme marssineet veteliä vajoavia savipeltoja.