— Niin, tämä on surullista seutua — toisti Candia päätään pudistaen.
— Mutta kohta on Cappellesta tuleva Messias maailmaa puhdistamaan.
— Messias?
— Isä! — huusi Candia kääntyen talon ovea kohti — Milloinka tulee
Messias?
Vanhus astui kynnykselle.
— Näinä päivinä — hän vastasi.
Ja kääntyen kuutamohohteisen Ortonan puolelle häipyvään rannikkoon päin hän epämääräisin liikkein osoitti tuon uuden Vapahtajan tuloa, johon seudun asukkaat olivat toivonsa ja uskonsa kiinnittäneet — Nämä päivinä. Hän on matkalla luoksemme Ja puhelunhaluisena astui ukko pöydän ääreen epävarmasti hymyillen hän katseli vierasta ja kysyi:
— Etkö sinä sitä tiedä?
— Onko se ehkä Simplicio? — kysyi Giorgio, joka kaukaisesti ja epäselvästi muisteli tuota sulmonalaista Simpliciota, joka joutui haltioihinsa katsoessaan suoraan aurinkoon.
— Ei, herra, Simplicio on kuollut. Tämä on Oreste, kotoisin
Cappellesta; uusi Messias. —
Ja lämpimin sanoin ja vilkkain kuvarikkain lausein toissilmäinen vanhus kertoi tuon uuden legendan sellaisena, joksi se oli maalaiskansan mielikuvituksessa muodostunut.