Oreste oli kapusiinimunkkina Sulmonassa tutustunut Simplicioon ja tältä oppinut nousevan auringon kasvoista ennustamaan tulevaisuutta. Sitten hän oli lähtenyt ulos maailmalle; hän oli tullut Roomaan ja oli ollut paavin puheilla, toisessa maassa hän oli puhunut kuninkaan kanssa. Palattuaan kotiseudulleen, Cappelleen, hän oli luurankojen seurassa katumuksentekijän paita yllä asustanut kirkkomaalla, yöt ja päivät kiduttanut itseään ruoskalla. Hän oli saarnannut emäkirkossa ja oli herättänyt synnintekijöissä itkua ja parkua. Sitten hän uudelleen pyhiinvaelsi kaikkiin pyhättöihin; kolmekymmentä päivää hän viipyi Anconan vuorella; kaksitoista päivää hän viipyi Pyhän Bernhardin vuorella; hän oli avopäin kiivennyt korkeimmille lumipeitteisille huipuille.
Kotia palattuaan hän jälleen alkoi saarnata kirkossa. Mutta vähää senjälkeen hän pakeni vainoavia ja takaa-ajavia vihamiehiään Corsikan saarelle; ja siellä hän oli tullut apostoliksi ja päättänyt vaeltaa läpi koko Italian ja joka kaupungin portille kirjoittaa verellänsä Neitsyt Marian nimen. Apostolina hän oli palannut kotiseudulleen julistaen, että hänelle tiheiden lehvien alla oli näyttäynyt tähti, jolta oli saanut jumalallisen ilmestyksen. Ja lopulta hän ylhäältä ijäisen Isän innoituksesta oli ottanut nimen "Uusi Messias".
Nyt hän toivioretkeläisenä kulki läpi maan, puettuna punaiseen mekkoon ja siniseen vaippaan, pitkät hiukset valuivat hartioille ja parta oli hänellä nazaretilaiseen malliin. Häntä seurasivat apostolit: Miehiä, jotka olivat hylänneet lapion, kuokan ja auran, omistautuen voitokkaalle uudelle uskolle. Pantaleone-Donadiossa nousi kuolleista Pyhän Matteuksen henki; Antonio-Secamigliossa Pyhän Pietarin henki; Giuseppe-Scurtissa Maximuksen, Maria-Clarassa Pyhän Elisabetin henki; ja Vincenzo di Giambattista edusti ylienkeli Mikaelia, hän oli Messiaan sanansaattaja.
Kaikki nämä henkilöt olivat peltoa kyntäneet, olivat eloa niittäneet, leikanneet viinipuita, hilloneet oliiveja; he olivat kuljettaneet raavaita turulle ja tinkineet hinnoista; he olivat vieneet naisen alttarille, olivat siittäneet lapsia, olivat nähneet heidän kasvavan, varttuvan ja kuolevan; muuten he olivat vertaistensa parissa viettäneet maalaisten tavallista elämää. Ja nyt samat henkilöt, joiden kanssa vasta viikko sitten olivat riidelleet jyvämitoista, pitivät heitä jumalallisina olentoina. He näyttivät muuttuneilta, olivat tulleet osallisiksi Oresten jumalallisesta huoneesta ja hänen armostansa.
He olivat olleet pellolla tai kotona ja olivat kuulleet äänen ja olivat tunteneet, kuinka puhdas henki äkkiä laskeutui heidän syntiseen lihaansa. Giuseppe Coppaan laskeusi Pyhän Johanneksen, Pasquale Basilicoon Pyhän Zakariaan henki. Naisetkin vastaanottivat merkin.
Muuan vaimo Senegalliasta, erään Cappellen räätälin, Augustinonen puoliso, oli osoittaakseen Messiaalle uskonsa intoa tahtonut toistaa Abrahamin uhrin, sytyttämällä palamaan olkisäkin, jolla lapsensa nukkuivat. Toiset naiset olivat tuoneet esiin toisia todistuksia.
Ja nyt retkeili tuo Valittu seuduilla, ja apostolit ja Mariat seurasivat häntä. Kaukaisimmilta seuduilta, meren rannalta ja vuorilta, tulvi väkeä saapuville hänen ohikulkiessaan. Aina, kun hän aamun koittaessa ilmestyi sen majan kynnykselle, missä oli yönsä viettänyt, hän näki suuren kansanjoukon, joka polvillaan häntä odotti. Seisoen kynnyksellä, hän kaiutti Jumalan sanaa yli koolla olevan seurakunnan, kuunteli rippiä ja jakoi ehtoollista leivän jäännöksien muodossa. Hänen mieliruokanaan olivat seljakukkien tai metsäparsojen seassa keitetyt munat, lisäksi hän söi hunajasta, pähkinöistä ja manteleista tehtyä sekoitusta, jota sanoi mannaksi, erämaassa syödyn mannan muistoksi.
Hänen tekemänsä ihmeet olivat lukemattomat. Ainoastaan nostamalla pystyyn peukalonsa, etu- tai keskisormensa hän vapautti pahuksen riivaamat, paransi sairaat ja herätti vainajat kuolleista. Jos joku tuli häneltä neuvoa pyytämään, hän ei kärsinyt, että neuvonpyyntäjä itse avasi suutaan, vaan mainitsi hänelle heti koko hänen sukunsa nimet, teki hänelle selkoa kaikista perhesuhteista, paljasti hänelle kätketyimmät salaisuudet. Hän antoi myös tietoja vainajien sieluista, ilmaisi paikkoja, joihin oli kätketty aarteita, ja eräillä kolmionmuotoisilla taikakaluilla hän karkoitti surumielisyyden sydämistä.
— Kristus vaeltaa taaskin maailmassa, — näin lopetti Cola Sampanja ääni lämmenneenä ja harrasta uskoa uhkuvana. — Tästäkin hän tulee kulkemaan. Etkö ole nähnyt, kuinka korkeat viljakorret ovat? Kuinka oliivit kukkivat? Kuinka viiniköynnös kantaa rypäleitä?
Giorgio, jossa ukon herkkäuskoisuus herätti kunnioitusta, kysyi vakavana: