Hän vastasi:
— Älä pelkää. Olen vahva. Ja sitäpaitsi täytyy vähän kärsiä, ansaitakseen armon.
Ja hymyillen Giorgio virkkoi:
— Aiotko rukoilla jotain armoa?
— Yhtä ainoata.
— Mutta olemmehan me molemmat tehneet kuolinsynnin!
— Se on totta!
— No siis?
— Anonpa sittenkin.
He olivat ottaneet mukaansa vanhan Colan oppaakseen, hän kun hyvin tunsi paikkakunnan ja tavat. Kun asemaovi oli jäänyt vapaaksi, he lähtivät ulos ja istuutuivat vaunuhin, jotka lähtivät liikkeelle kulkusten kovasti helistessä. Hevoset olivat koristetut kuin karnevaalin kilpa-ajoja varten ja somistetut höyhenillä. Ajureilla oli riikinkukon sulka hatussa ja he läimäyttivät lakkaamatta piiskalla, säestäen pamauksia käheillä huudoilla.