— Kiitos. Jumala sen teille palkitkoon. Pyhä Neitsyt olkoon teille armollinen! Mutta minä en voi nousta ajoneuvoihin.
Vasemmassa kädessään hän kantoi valkoiseen tilkkuun käärittyä esinettä.
— Onko sinulla siinä uhrilahjasi? — kysyi häneltä toissilmäinen. —
Näytäppä.
Mies kääri auki tilkun ja näytti vahasta tehtyä luuta, joka oli valkoinen kuin ruumiilla ja johon oli maalattu sinervä haava. Se oli pehmentynyt kuumuudesta ja loisti, melkein kuin olisi se hikoillut.
— Etkö näe, että se sulaa?
Ja ukko ojensi kätensä sitä tunnustellakseen.
— Se on vallan pehmeä. Jos kuljet eteenpäin jalan, se hajoaa käsissäsi.
Aligi toisti:
— En voi nousta ajoneuvoihin. — Olen tehnyt lupauksen.
Ja levottomana hän tutki uhrilahjaansa ja nosti vahajalan kierojen silmiensä tasolle.