Hän kävi sisälle, odotti kunnes palvelija oli poistunut, näytti hieman nololta ja sanoi puoleksi niellen sanansa:
— Anteeksi, Giorgio, että tälläkin kertaa käännyn sinun puoleesi. Minun täytyy maksaa pelivelka. Auta minua. On kyseessä ainoastaan vähäpätöinen summa: kolme sataa liiraa. Suo anteeksi, Giorgio.
— Vai maksat sinä pelivelkojasi? kysyi Giorgio ja sinkahutti vallan välinpitämättömänä tämän loukkauksen hänelle kasvoihin. Kun ei ollut osannut katkaista kaikkia välejä tähän ahmivaan norkkailijaan, hän käytti aseena häntä vastaan ylenkatsetta, samoin kuin muut käyttävät sauvaa häätääkseen itsestään inhoittavan eläimen. — Sinä saatat minut hämmästymään.
Exili hymyili.
— No, älä nyt ole häijy — hän virkkoi rukoilevana kuin naishenkilö. — Annathan minulle nuo kolmesataa liiraa. Kunniasanani, että saat ne takaisin huomenna.
Giorgio nauroi täyttä kurkkua. Hän soitti palvelijaa, joka heti saapui.
— Hakekaa pienten avainten kimppu vaatteistani tuolla sohvalla.
Palvelija löysi avaimet.
— Avatkaa tuo toinen vetolaatikko. Antakaa minulle iso lompakko.
Palvelija ojensi hänelle lompakon.