Ja lapsellinen ilo valtasi hänet.
— Mitä nyt teen sinulle? Panen sen sinun kaulallesi. Sillä sinäkin olet minun vallassani.
Ja hän valmistautui uhkaustaan täyttämään, kuten silloin heidän juostessaan kummun rinteellä.
Giorgio nauroi, tämän hilpeyden välittömyyden voittamana, joka herätti hänessä kaiken vielä kuihtumattoman nuorekkuuden.
— No, — hän pyysi — istuudu nyt; ja syö hedelmäsi rauhassa.
— Odota, odota.
— Mitä aiot tehdä?
— Odota.
Hän veti esiin neilikkaa kiinnittävän neulan tukastaan ja pisti sen huuliensa väliin. Sitten hän hitaasti aukaisi nyrkkinsä, tarttui perhoon siivistä ja rupesi lämmittämään sitä.
— Kuinka julmaa! — huudahti Giorgio. — Kuinka julma sinä olet.