— Menenhän nyt, sanoi Exili lähestyen vuodetta. — Katsohan, kilpikonnanluinen hiusneula!
Hän kumartui sitä ottamaan matolta; uteliaana hän sitä tarkasti ja laski sen sitten peitteelle.
— Sinä onnellinen mies! hän huomautti, äänessä tuo tavallinen ivan ja imartelun sekainen väre. — Näkemiin siis.
Hän ojensi kättänsä; mutta Giorgio ei liikuttanut kättänsä peitteen alta. Lörpöttelijä kääntyi ovea kohti.
— Sinulla on mainiota likööriä. Otanpa vielä lasin.
Hän tyhjensi sen ja poistui, jättäen Giorgion vuoteeseensa maistelemaan myrkkyjuomaa, jota tungettelija oli hänelle tarjonnut.
III.
Huhtikuun toisena päivänä oli toinen vuosipäivä.
— Tällä kertaa meidän tulee viettää se ulkopuolella Roomaa — sanoi Ippolita. — Meidän tulee viettää suuri lemmenviikko, kahdenkesken, missä tahansa, mutta poissa täältä.
Giorgio virkkoi: