— Muistatko ensimäistä vuosipäivää viime vuonna?
— Muistan.
— Oli pääsiäinen, ensimäinen pääsiäispäivä…
— Minä tulin luoksesi aamulla, kello kymmenen…
— Sinulla oli ylläsi tuo pieni englantilainen röijy, joka minua niin suuresti miellytti; sinulla oli mukana rukouskirja.
— Sinä aamuna en mennyt kirkkoon!…
— Sinulla oli kuitenkin niin kiire…
— Olin melkein karannut kotoa. Tiedäthän: juhlapäivinä eivät he koskaan jättäneet minua yksin. Ja kuitenkin jäin luoksesi puolipäivään asti. Ja sinä aamuna oli vieraita aamiaiseksi!…
— Ja sinä päivänä emme enää toisiamme tavanneet! Se oli surullinen vuosipäivä.
— Niin oli.