— No hyvä, siis minä itse kutsun heitä.
— Mutta jos et pelkää etkä takerru minuun kuin äsken, jaksan kyllä kantaa sinut.
— Ei, ei, tahdon kulkea maihin lautalla.
Hän oli niin itsepintainen, että Giorgio myöntyi. Hän nousi seisomaan luodolle, asetti kätensä toitotustorveksi ja huusi yhtä Turchinon pojista:
— Daniele! Daniele!
Hänen jatkettuaan huutojaan, hellitti yksi kalastajista verkkovivun, kulki sillan yli, astui alas kalliolta ja juoksi rantaa pitkin.
— Daniele, souda tänne kaislalautalla!
Mies kuuli, käänsi askeleensa auringonpaahteessa rannalla kuivavia kaislalauttoja kohti, jotka odottivat mustekalojen pyynti-aikaa. Hän työnsi yhden niistä vesille, hypähti siihen, ja pitkällä tangolla hän lykkäsi sitä ulkoluotoa kohti.
VIII.
Seuraavana aamuna — oli sunnuntaipäivä — Giorgio istui tammen siimeksessä ja kuunteli vanhaa Colaa, joka kertoi, että viime päivinä santarmit Tocco Casauriassa olivat vanginneet uuden Messiaan ja sulkeneet hänet muutamien opetuslasten kera vankilaan.