— Nyt puemme vaatteet hänen yllensä.
Itse hän veti esiin vaatteet kuolleen pään alta. Hän nuuski takin taskun ja löysi leipäpalan ja viikunan.
— Näetkö? He olivat juuri antaneet hänelle ruokansa. He pitivät häntä kuin neilikkaa korvan takana.
Äiti katseli pientä likaista ja repaleista paitaa, jolle kyyneleensä valuivat ja sanoi:
— Tahdon pukea tämän paidan hänen yllensä!
Jäntevä vaimo huusi eräälle kalliolla olevalle omaiselleen:
— Tuo joutuin tänne Nufrillon uusi paita.
Uusi paita tuotiin. Kun äiti nosti pienen vainajan pystyyn, valui tältä suusta vähän vettä, joka juoksi rintaa pitkin alas.
— Oi, Pyhä Ihme-Neitsyt, tee tässä ihme! — hän rukoili, silmät hartaina taivasta kohti.
Sitten hän taas laski lemmikkinsä alas. Hän otti vanhan paidan, punaisen vyön, hatun; hän kääri kaikki myttyyn ja sanoi: