— Tule tänne, istu — hän mutisi tehden epävarman liikkeen.
Giorgio näki kumartuessaan hänen ylitsensä, että hänen ripsensä olivat kyyneleistä kosteat.
Hän istuutui hänen viereensä. Hän kysyi:
— Kärsitkö?
— Minulla on hieman tukehuttava tunne — hän vastasi. Tunnen tässä painoa, kuin pallon, joka nousee ja laskee.
Ja hän osoitti rintansa keskikohtaa.
— Suljetussa huoneessa tukehtuu, sanoi Giorgio — Miksi et voi nousta ja tulla ulos? Raitis ilma tekee sinulle hyvää. On ihana yö. Ylös, ylös!
Hän nousi ja ojensi Ippolitaa kohti kätensä. Päästyään seisomaan tämä pudisti irroitettua tukkaansa taaksepäin. Sitten hän kumartui sohvalle etsimään hävinneitä hiusneulojaan.
— Missähän ne ovat?
— Mitä haet?