— Vartioin Candiaa, jonka tuskat ovat alkaneet — hän vastasi.
— Ovatko enteet hyvät?
— Hyvät ovat.
Mökin ovi oli valaistu.
— Odota hetkinen — sanoi Ippolita toverilleen. Tahdon mennä Candian luo.
— Ei, ei, älä nyt mene sinne sisälle — pyysi Giorgio. — Näethän palatessasi.
— Hyvä; palatessani tulen hänen luokseen; näkemiin, Cola.
Kun he kulkivat kaitaa polkua alas, kompastui Ippolita.
— Ole varuillasi — varoitti vanhuksen varjo.
— Etkö tahdo nojata minuun — tarjosi Giorgio.