— Missä on Segni? Missä on Paliano?
Lähistössä ei näkynyt ainoatakaan kylää. Matalat kummut näyttivät kaikki paljailta, vaivaisen vihannoivilta harmaan taivaan alla. Yksi ainoa hoikka, surkastunut puu huojui raiteiden lähellä kosteudessa sinne tänne.
Sade kun yhä jatkui, molemmat eksyneet hakivat itselleen suojaa asematalossa olevasta pikkuhuoneesta, missä oli kamiinikin, jonka tuli kuitenkin oli sammunut. Seinällä riippui vanhan kartan repaleet, joiden yli oli vedetty mustia viivoja. Toisella seinällä riippui neliskulmainen pahvipala, jossa koreileva ilmoitus ylisteli erästä liköörin lajia. Vastapäätä sammunutta kamiinia oli vahakankaalla päällystetty sohva, jonka tappura-sielu valui esiin monesta haavasta.
— Katsohan, huudahti Ippolita lukien Baedekeriä — Segnissä on
Gaetanon pikkuravintola.
Tuo nimi nauratti häntä.
— Miksi emme polta savuketta? sanoi Giorgio. Kello on jo kolme. Kaksi vuotta sitten minä paraikaa valmistauduin astumaan kappeliin…
Uudelleen täytti hänet tuon merkillisen päivän muisto. Muutaman hetken he polttivat vaieten ja kuuntelivat kiihtyvän sateen ropinaa. Usvaisista ikkunoista he näkivät tuon vaivaisen puun kumartuvan syvään rankkasateen alla.
— Minun rakkauteni on vanhempi sinun rakkauttasi, sanoi Giorgio. Se oli syntynyt jo ennen tuota päivää.
Ippolita pani vastaan.
— Näen vielä, kuinka sinä kuljit ohitseni ensi kerran, Giorgio jatkoi hellästi, menneiden päivien muiston auttamattomasti lumotessa hänen mieltään. — Mitä häviämättömiä muistoja! Oli illan suussa, kun tulet sytytetään ja kun kaikki tummansiniset varjot lankeavat kaduille… Minä seisoin yksin Alinarin myymäläikkunain edessä ja katselin kuvia, mutta näin niitä tuskin; olin kuvaamattomassa mielentilassa, hiukan väsynyt, hyvin alakuloinen, epämääräisesti kaihoten jotain ihanteellista, joka olisi karkoittanut inhoni… Enkö koskaan ole sinulle sitä kertonut? Olin silloin juuri tullut eräänlaisesta talosta… On omituista: mitä alhaisimman lankeemuksen jälkeen sielu pyrkii johonkin ylhäiseen. Tuona iltana voimakkaasti kaihosin runoutta, mielen ylennystä, jotain hienoa ja henkistä. Oliko se aavistus?