— Miten voisin tehdä sinut terveeksi?
He syleilivät toisiaan ja vaikenivat. Mutta vaietessaan heidän sielunsa pohtivat samaa ja tekivät saman.
— Tule minun kanssani, keskeytti Giorgio vaitiolon — Matkustamme vieraalle seudulle; jäämme sinne koko kevääksi, koko kesäksi, niin pitkäksi aikaa kuin voimme… Ja sinä teet minut terveeksi.
Ippolita ei epäröinyt, vaan sanoi:
— Tässä olen. Olen kokonaan sinun omasi.
Lohdutettuina he irtaantuivat toistensa syleilystä. Viimeinen matkalaukku järjestettiin lähtöä varten. Ippolita kokosi kaikki jo kuihtuneet kukkansa maljakoista. Orvokit, Villa Cesarinista poimitut orvokit, Villa Chigin puistosta noukitut syklamit, vuokot ja Castel Gandolfon villit ruusut ja mantelioksan, jonka oli poiminut "Dianan kylpyjen" luota. Nämä kukat saattoivat kertoa kaikista idylleistä: — Mikä hurja juoksu jyrkkää rinnettä alas, puistossa, yli kuihtuneiden lehtien, joihin jalat vajosivat yläpuolelle nilkan! Ippolita oli huutanut ja nauranut, kun nokkoset polttivat hänen sääriään hienojen sukkien läpi; sitten oli Giorgio sauvallaan lyönyt alas nuo pisteliäät kasvit, niin että vahingotta olivat voineet kulkea niiden yli. Lukemattomat vihreät nokkoset ympäröivät "Dianan kylpyjä", tuon salaperäisen rotkon, missä tippuvan veden rapsahteleva ääni kaiun monistamana musikaalisesti soinnahti. Ja tuosta kosteasta hämärästä oli Ippolita katsonut ulos avaralle kedolle, jota manteli- ja persikka-puut peittivät, mitkä ruusunpunaisina ja hopeankarvaisina heijastivat äärettömän vienoja värihohteitaan järviseudun vaaleaan sineen. — Joka kukka oli kuva.
— Katsohan, sanoi Ippolita, ja näytti Giorgiolle rautatielippua. Se on lippu Segni-Palianoon. Sen aion tallettaa.
Pancrazio kolkutti ovelle. Hän toi Giorgiolle kuitatun laskun. Herran anteliaisuudesta liikutettuna hän puhkesi loppumattomiin kiitoksiin ja onnentoivotteluihin. Lopuksi hän päällepäätteeksi veti esiin taskustaan kaksi nimikorttia ja tarjosi ne heille "muistoksi nimipahasestaan", pyytäen rohkeuttaan anteeksi. Hänen mentyään molemmat valepuolisot purskahtivat nauruun. Kookkain kirjaimin oli kortissa luettavissa: Pancrazio Petrella.
Ippolita sanoi:
— Tallettakaamme tämäkin!