He odottivat häntä pian takaisin ja ilmoittivat hänelle, että syrialainen Aarsu, vierasten palkkasoturein päällikkö, joka suojeli linnaa, niinkuin naishuonekin, oli valmiina suosimaan häntä. Jos Amonin ylimmäinen pappi, joka samalla oli ylituomari, maaherra ja sinetin vartija, sitten huusi hänet, niin oli hän kuningas, ja linnassa, joka oli avoinna hänelle, saattoi hän vastustamatta nousta istuimelle. Jos farao palasi takaisin, niin ottivat henkivartijat hänet vangiksi ja tappoivat hänen, kuten Siptah, joka ei rakastanut puolinaisia tekoja, salaisuudessa oli määrännyt, jotavastoin ylimmäinen pappi vaati, että hän pidettäisiin helpossa vankeudessa.
Muuta ei ollut peljättävää kuin Setin, Meneptah'n toisen pojan liian aikuista palajamista Thebestä, sillä tämä oli vanhemman veljensä kuoltua tullut perintöruhtinaaksi ja kirjekyyhkyset olivat eilen ilmoittaneet, että hän jo oli tulossa. Sen tähden oli Siptah'ia ja, voimallista pappia, jonka piti häntä huutaa, käsketty kovasti kiirehtimään.
Sotajoukon mahdollista vastustusta vastaan oli; keksitty tarpeelliset keinot, sillä kohta heprealaiset kukistettua piti suurin osa, aavistamatta mitään sotaherransa tapahtuvasta kukistuksesta, viedä takaisin vanhoihin vartiostoihin. Mutta henkivartijat riippuivat Siptah'ssa kiinni ja toiset, jotka kulkivat linnaan mukana, voi Aarsu, jos se tuli kysymykseen, palkkasoturineen helposti voittaa.
"Minun on nyt vain enään", huusi prinssi ja oikaisi itsensä samalla niinkuin mies, jolle vaikea työ on hyvin onnistunut, "muutamassa tunnissa Baïn kanssa palajaminen Tanikseen takaisin, antaminen kruunata itseni Amonin temppelissä ja huudattaa itseni kuninkaaksi sekä vihdoin tulla faraona linnassa vastaanotetuksi. Muu menee itsestään. Seti, jota he perintöruhtinaaksi kutsuvat, on yhtä heikko raukka kuin isänsäkin ja hänen täytyy taipua tapahtuneitten tosiasiain alle, vaikkapa väkivallalla. Henkivartijain johtaja pitää siitä huolta, ettei Meneptah enään palaja Ramseskaupunkiin."
Toisen kirjeen, joka oli kirjoitettu faraolle, oli prinssin äiti kirjoittanut saadakseen poikansa ja ylimmäisen papin Baïn mahdollisimman nopeasti linnaan takaisin, ilman että edellistä voitaisiin syyttää arkuudesta jättäneensä sotajoukon noin vähää ennen taistelua. Vaikkei hän koskaan ennen ollut paremmin voinut, vakuutti hän kuitenkin matelevin valituksin ja rukouksin, että hänen elämänsä hetket olivat luetut; mutta sitten rukoili hän kuningasta viipymättä laskemaan hänen poikansa ja ylimmäisen papin Baïn, että hänelle olisi sallittu ennen loppuansa siunata ainoata lastaan.
Hän tiesi itsellään olevan paljon syntiä, eikä kellään paitsi ylimmäisellä papilla ollut valtaa tehdä jumalat, hänelle kuolevalle suosiollisiksi. Ellei hän saisi häntä puhutella, tulisi hän epätoivossa kuolemaan.
Tämänkin kirjeen oli tuo halpamainen kruunun ryöstäjä julki lukenut, kutsunut sitä viisaan vaimon kavaluuden mestariteokseksi ja sen ohessa iloisesti hieronut käsiään.
Kavaltaminen, murha, ulkokultaisuus, petos, pyhimpien tunteitten väärinkäytös, jopa kaikki mikä kehnoa on, olivat Siptah'n keinoja istuimelle päästäkseen, ja vaikka Kasana olikin käsiään hykertänyt ja vuodattanut kyyneleitä, saatuaan tietää, että hän aikoi työntää faraon tieltä pois, oli hän kuitenkin tullut levollisemmaksi, prinssin hänelle ilmoitettua, että Kasanan oma isä hyväksyi, mitä hän Egyptin pelastukseksi, kuninkaan, sen turmelijan, käsistä, oli säätänyt.
Prinssin äidin kirje faraolle, sen äidin, joka neuvoi omaa poikaansa jumalattomimpaan rikokseen, oli viimeinen, mitä Efraim kuuli, sillä juuri se herätti monessa heprealaisessa, joka ei ollut tottunut kunnioittamaan muita siteitä niin kalliina ja puhtaina kuin ne, mitkä yhdistivät vanhemmat ja lapset toisiinsa, sellaisen kiivauden, että hän uhaten nosti nyrkkinsä ja sitten kavahti pystyyn sekä avasi huulensa hiljaisiin sadatuksiin.
Ei hän kuullut kauvemmin, kuinka Kasana antoi prinssin vannoa täyttävänsä hänen ensimäisen rukouksensa, kun hän onnistui valtaan pääsemään. Ei se maksaisi hänelle kultaa, eikä tavaraa, se antaisi Kasanalle vain armahtamisoikeuden, missä hänen sydämensä sitä halajaisi; sillä asioita valmistettiin, joiden täytyi esiinkutsua jumalien vihaa ja niiden sovittamisen! tulisi hänen jättää Kasanalle.