Sillävälin kajahteli täällä räikeä torventoitotus, tuolla kuului äänekkäitä komentohuutoja ja leirin itäkulmalta papillista laulua, mikä hartaasti tervehti äskensyntynyttä auringonjumalaa.
Kasanan teltan vieressä olevan kalliin purppuraisen teltan eteen, jota nopeat palvelijat alkoivat purkaa, ajoivat kullatut vaunut, joita seurasi toiset samallaiset.
Prinssi Siptah ja ylimmäinen pappi Baï olivat saaneet faraon luvan mennäkseen Tanikseen täyttämään "kuolevan" toivetta.
Kohta senjälkeen otti Efraim jäähyväiset vanhalta orjalta ja käski hänen jättämään Kasanan imettäjälle kauhtanan ja ilmoittamaan hänelle, että lähettiläs oli noudattanut hänen ja enonsa neuvoa.
Sitten läksi hän matkalle.
Häiritsemättä pääsi hän egyptiläisten teittäin piiristä ja saavuttuaan erämaahan huutaa kajahutti hän kutsuakseen paimenensa kokoon. Kauvaksi lakeuden yli väräjävä huuto pelästytti erään varpushaukan, joka kalliolta tähysteli ympärilleen, ja kun lintu leijahtihe lentoon, tuntui nuorukaisesta niinkuin hänellekin, ojentaessaan käsivartensa, täytyisi kasvaa siivet, kyllin vahvat, kantamaan hänet läpi avaruuksien. Niin keveäksi ja norjaksi, niin vahvaksi ja vapaaksi ei hän koskaan ollut tuntenut itseänsä; niinpä jos pappi olisi tällä hetkellä lähestynyt häntä kysymyksellä, tahtoisiko hän päällikön viran tuhansien yli egyptiläisessä sotajoukossa, niin olisi hän varmaankin antanut hänelle saman vastauksen kuin Nunin hävitetyn huoneen edustallakin, ettei hän mitään parempaa pyytäisi kuin pysyäkseen paimenena ja vapaasti komentaakseen paimeniaan ja palvelijoitaan.
Hän oli orpo, mutta hänellä oli kansa, johonka hän kuului, ja missä se oleskeli, siellä oli hänen kotinsa.
Niinkuin vaeltaja, joka pitkien matkojen perästä vierailla mailla lähestyy kotiaan, kiiruhti hänkin askeleitaan.
Uudenkuun yöllä oli hän tullut Tanikseen ja tuo pyöreä hohtava ympyrä, mikä tänä aamuna kalpeni, oli vielä sama kuu, joka silloin peittyi hänen silmiltään. Kuitenkin tuntui hänestä niinkuin olisi vuosia hänen jäähyväisensä Mirjamista ja tämän päivän välillä ja olikin hän tällä lyhyellä ajalla saanut kokea kokonaisen elämän kokemukset.
Jos hän poikana olikin lähtenyt, niin palasi hän nyt miehenä omiensa luo ja kuitenkin, kiitos olkoon tämän ainoan kauhistavan yön, oli hän pysynyt samana ja saattoi vapaasti katsoa niitä kasvoihin, joita hän rakasti ja joihin hän kunnioituksella katseli.