Tässä katsahti poika ylpeällä ja tulisella silmäyksellä pappiin, mutta ennenkuin hän sanan sai suustaan, pitkitti profeetta kehoittavalla ystävyydellä:
"Sinun silmistäsi, poikani, luulen lukevani, että sinä enosi Hosean välityksellä tulet saamaan sijaa Faraon sotajoukossa. Ruumiisirakennus tekee sinun soveliaaksi aseitten käytäntöön eikä rohkeutta mahtane sinulta puuttua."
Silloin lensi imarrellun turhamaisuuden hymy Efraimin suun ympäri ja kiertäessään ehkä ilman tarkoitusta leveätä kultaista rengasta käsivarrellaan, vastasi hän innokkaasti:
"Että olen rohkea, herra, sen olen usein kyllä metsästyksessä osoittanut; mutta kotonani on yllinkyllin nautaeläimiä ja lampaita, jotka nyt jo ovat omiani ja minä haluan ennemmin vaeltaa vapaana ja käskeä paimeniani, kuin olla toisten käskettävänä".
"Vai niin", vastasi pappi; "Hosea tulee ehkä opettamaan sinulle oikeampia ajatuksia. Käskeä — ihana päämaali nuorisolle! Vahinko vain, että me, jotka olemme sen saavuttaneet, tulemme sitä raskaammin rasitetuiksi palvelijoiksi, jota suuremmaksi meitä totteleva piiri tulee. Sinä käsität minua eversti, ja sinä poika, tulet minua myöhemmin käsittämään, tultuasi siksi palmupuuksi, jollaiseksi vesa lupaa kasvaa. Mutta aika rientää Kuka lähetti sinun Hosean luo?" Epätietoisena katsahti nuorukainen taaskin maahan, mutta niinpian kuin profeetta keskeytti vaikenemisen kysymyksellä: "Ja suoruus, jota sinulle opetettiin?" vastasi hän itsetietoisesti ja päättävästi:
"Erään naisen tähden, jota te ette tunne, tein tämän matkan".
"Naisenko?" kertoi profeetta ja katsahti everstin kasvoihin tutkivalla silmäyksellä. "Missä urhoollinen sotilas ja kaunis nainen etsivät toinen toistaan, siellä tulevat hathorit [egyptiläiset rakkauden jumalattaret, joita kuvaillaan siteitä kantavina kädessään] hiljaa hiipien ja käyttävät sitovia siteitään, mutta jumaluuden palvelijain ei sovi sellaisessa kohtauksessa olla näkijänä, enkä sentähden kysy sen enempää. Tämän pojan jätän minä sinun huostaasi eversti ja auta sinä häntä toimittamaan asiansa Hosealle; kysymys on vain, onko hän jo täällä".
"Ei", vastasi sotilas, "mutta tänäpänä odotetaan asehuoneella hänen joukkonsa takaisintuloa."
"Niin saattavat kai hathorit, jotka lemmen läheteille ovat suosiollisia, nämä molemmat viimeistään huomenna yhteen", huudahti profeetta pojalle, mutta tämä keskeytti harmistuneena häntä, sanoen: "Minä en ole mikään lemmen lähetti"; — ja pappi, jota tämä rohkea vastaus miellytti, sanoi iloisesti: "Olinkin unohtanut, että se oli nuori paimenruhtinas, jonka kanssa puhun". Sitten pitkitti hän vakavammin: "Kun tapaat Hosean, niin vie hänelle terveiseni ja sano hänelle, että Baï, Amonin toinen profeetta, jonka hän pelasti liibyalaisten käsistä, luuli osan velastaan suorittavansa, pitäessään suojelevan kätensä, sinun, hänen sukulaisensa, ylitse. Kentiesi et ollenkaan tiedäkkään, sinä rohkea veitikka, että sinä niinkuin ihmeen kautta olet välttänyt kahdenkertaisen vaaran: tuo raivoisa lauma olisi näet, yhtävähän kuin tukehduttava pölykään hävitetyistä huoneista, säästänyt henkeäsi. Pidä mielessäsi ja sano Hosealle vielä minulta, Baï'lta, että olen varma, että niinpian kuin hänkin näkee tämän kurjuuden, johonka erään täkäläisen loihtutaito on syössyt Faraon huoneen, jolle hän uskollisuuden on vannonut, ja samalla tämän kaupungin ja koko maan, hän innolla on hylkäävä heimolaisensa. Pelkureina ovat he paenneet, ensin kauheimmasti niitä haavoitettuaan ja niiltä paraimmat tavarat ryöstettyään, joiden seassa he rauhassa saivat elää, joiden suojelusta he nauttivat ja jotka heille pitkän ajan antoivat työtä ja runsaasti leipää! Niin on tapahtunut ja jos oikein tunnen kääntää hän selkänsä niille, jotka siten ovat rikkoneet. Kerro myöskin hänelle, että näin ovat ja vapaasta ehdostaan tehneet ne heprealaiset alapäälliköt ja sotilaat, joita syrialainen Aarsu komentaa. Tänä aamuna — Hosea saanee siitä tiedon ehkä muiltakin ovat he uhranneet ei ainoastaan Baal'illeen ja Seth'ille, jota niin monet teistä mielellään palvelivat, ennenkuin tuo jumalaton loihtija Mesu eksytti teitä, vaan vieläpä isä-Amon'ille ja ijankaikkisten jumalaimme pyhälle yhdeksikölle. Jos hän tekee samoin, tulemme käsi kädessä korkealle kohoamaan, olkoon hän siitä vakuutettu, ja hän ansaitseekin sitä. Lopun kiitollisuudestani, minkä minä yhä vielä olen hänelle velkaa, tulen toisella tavalla sovittamaan, mikä vielä saa olla salassa. Mutta jo tänään saat vakuuttaa enoasi siitä, että minä olen suojeleva Nun'ia, hänen kunnon isäänsä, jos nim. Jumalan ja kuninkaan rangaistus tapaa toisia teidän kansastanne. Ja — sano hänelle sekin — hiotaan miekka; ja tuomio ilman armoa valmistetaan. Pyydä häntä itseltään kysymään, mitä pakenevat paimenet voivat toimittaa sitä sotavoimaa vastaan, jonka kelvollisimpiin päällikköihin hän itse kuuluu. Onko sinun isäsi vielä elossa, poikani?"
"Ei, he kantoivat hänen jo kauvan sitten pois", vastasi Efraim väräjävällä äänellä.