Oliko haavakuume tarttunut häneen? Häpesikö tuo nuorukainen kuulua kansaan, joka oli tehnyt sellaisia häpeällisiä töitä, vai pitikö poika heimolaisistaan ja oliko se vihasta ja harmista, kuullessaan heitä niin katkerasti häväistävän, kuin hänen poskensa milloin kalpenivat, milloin taas punoittivat ja liikutti hänen sydäntänsä niin että hän tuskin voi puhua? Oli miten oli! Mutta mitä profeetta hänen enolleen tahtoi uskoa, siihen ei ollut varmaankaan tämä poika kelvollinen sanansaattaja! Sentähden kutsui pappi joutsimiesten everstin leveä-oksaisen sykomorin alle. Kysymys oli pysyttää Hosea mistä hinnasta hyvänsä sotajoukossa ja sentähden laski hän kätensä ystävänsä olkapäälle ja sanoi: "Sinä tiedät, että se oli puolisoni, joka sai sinut ja ne toiset meidän puolellemme. Hän palvelee meitä paremmin ja innokkaammin kuin moni mies ja niinkuin minä ihailen tyttäresi ihanuutta, niin on hän yhtä viaton kuin suloinenkin."
"Kasanako ottaisi osaa salaliittoon?" sanoi eversti vastenmielisesti.
"Ei tehoisana auttajana, niinkuin puolisoni, eipä suinkaan."
"Huonosti hän siksi kelpaisikin", lisäsi toinen levollisemmalla äänellä, "sillä hän on niinkuin lapsi." "Ja kuitenkin voittaisimme hänen välityksellään miehen puolellemme, jonka hyvä tahto on minulle arvaamattomasta arvosta."
"Sinä tarkoitat Hoseaa?" kysyi eversti ja hänen otsaansa pimitti taas pilvi; mutta profeetta pitkitti: "Ja jos niin tekisinkin? Onko hän sitten oikea heprealainen? — Pidätkö arvossapidetyn sotilaan tyttärelle sopimattomana ojentaa kätensä miehelle, jonka me, jos aikeemme onnistuu, asetamme kaikkien palkkasoturien päälliköksi?"
"Ei herra!" lausui sotilas. "Mutta syihin, mitkä saattivat minua Faraota vastaan ja käänsivät minua Siptah'n puoleen, kuuluu sekin, että edellisen äiti oli muukalainen, mutta toisessa virtailee meidän vertamme. Äidissä on miehen sukuperä ja Hosean äiti on heprealaisnainen. Minä kutsun häntä ystäväkseni, minä osaan arvostella hänen ansionsa, — Kasana on häneen mieltynyt…"
"Ja kuitenkin haluat vihaisempaa vävyä?" keskeytti häntä toinen. "Kuinka on vaikea yrityksemme onnistuva, jos kukin yksityinen, joka uskaltaa henkensä sen edestä, pitää jo ensimmäistä uhria liian suurena? Sinun tyttäresi, sanot sinä, on Hoseaan mieltynyt?"
"Niin oli hän varmaankin!" sanoi toinen; "jopa hän sydämestäänkin lempi häntä; mutta minä osasin pakoittaa hänet kuuliaisuuteen; ja pitäisikö minun nyt, hänen leskeksi tultuaan, viedä hänet sille, josta minä — jumalat tietäkööt kuinka kovilla taisteluilla — sain hänet luopumaan? Koska on sellaista kuultu Egyptissä?"
"Aina siitä ajasta aikain, jolloin miehet ja naiset Niilin rannoilla saattavat", vastasi pappi, "suuren asian vuoksi alistua niiden vaatimuksien alaiseksi, mitkä vastustavat heidän toiveitansa. Ajattele tätä kaikkea ja vielä lisäksi, että Hosean kantaäiti — sinunkin läsnäollessasi kerskaisi hän siitä — oli egyptiläinen, erään virkaveljen tytär."
"Kuinka monta polvea on sitten hautaan mennyt?"