Mutta tuskin olivat hänen käskettävänsä rientäneet matkueen päähän, ennenkuin Josua kuiskasi kumppanille: "Hänen kimppuunsa!"
Samalla ryntäsi heprealainen, joka seuralaisensa kanssa vaelsi joukon etunenässä, hämmästyneen johtajan päälle ja Josua tarttui kiinni hänen oikeaan käsivarteensa, toinen hänen vasempaansa, ennenkuin hän tiesikään mistään.
Tosin yritti tuo vahva mies, jonka voiman raivo teki kaksinkertaiseksi, irroittaa itsensä irti, mutta rautaisilla kourilla piteli Josua ja hänen kahletoverinsa kiinni hänestä.
Pikainen silmäys oli näyttänyt sodanpäämiehelle tien, jota hänen oli kulkeminen saapuaksensa omiensa luo. Tosin johti se vähäisen egyptiläisen joutsimiesjoukon ohitse, jotka vastapäätä olevalta laakson seinältä ampuivat nuolia heprealaisiin, mutta vihollinen ei rohjennut ampua häntä ja hänen toveriaan, sillä johtajan voimakas vartalo, joka vaatteista ja aseista oli kyllin tunnettava, peitti heidät molemmat.
"Nosta kahle oikealla kädelläsi", kuiskasi sotilas toiselle, "minä pitelen elävää kilpeämme. Meidän on ristiin rastiin nouseminen vuoriseinää myöten ylöskäsin".
Hänen toverinsa totteli ja lähestyttyään vihollista ampumamatkan päähän pitivät he johtajaa heitä vastaan, kulkien milloin seljin, ja laajalti kaikuvalla huudolla: "Nunin poika palajaa isänsä ja kansansa luo!" lähestyi Josua askele askeleelta heprealaisia sotilaita.
Ei ollut vielä kukaan egyptiläisistä, jotka tunsivat vankein johtajan, uskaltanut ampua nuoltakaan pakeneviin vankeihin, kun vuorenrinteeltä, jota yhteen kytketty pari takaperin kiipesi ylöspäin, sotilaan nimi kajahti riemuhuudossa häntä vastaan ja kohta senjälkeen riensi Efraim nuoren sotilasjoukon kanssa alas ja suoraan hänen luokseen.
Ihmeekseen huomasi Josua, että kaikki nämät hänen kansansa pojat kantoivat yhtä suuria kilpiä kuin raskasaseiset egyptiläisetkin sekä vielä miekkaa ja sotatapparaa. Mutta paimenlingotkin ja pussi ympyriäisine kivineen olivat kiinnitetyt heidän vyötäisiinsä.
Efraim johti kumppania ja ennenkuin hän tervehti enoansa, järjesti hän ne kahteen riviin, niinkuin kaksinkertainen muuri, Josuan ja vihollisten joutsimiesten väliin.
Nyt vasta riemuitsi hän jälleennäkemisestä ja pian seurasi toinenkin iloinen kohtaus, sillä vanha Nun'kin oli, korkeiden egyptiläisten kilpien suojassa, jotka meri oli rantaan sysännyt, joutunut tuon esiinpistävän kallion luo, niissä vahvat kädet sahasivat Josuan ja hänen kumppaninsa kahleet rikki, sill'aikaa kuin Efraim muutamien toisten kanssa kahlehti vankein johtajan.