Tämä onneton oli luopunut kaikesta vastustuksesta ja aivan kuin menehtynyt tyytyi hän kaikkeen. Ennenkuin hänen käsivartensa sidottiin hänen selkänsä taakse, pyysi hän ainoasti saadakseen pyyhkiä silmänsä, sillä kyyneleitä vuoti vuotamistaan tuon kovan miehen harmaalle parralle, joka petettynä ja voitettuna ei voinut hoitaa velvollisuuksiaan.
Ukko painoi vapautetun, jälleenlöydetyn, ainoan poikansa, jota hän jo kadotettuna itki, kiihkoisesti rintaansa vasten. Sitten laski hän irti hänet, peräytyi muutaman askeleen hänestä eikä väsynyt iloitsemasta hänen näöstään ja kuulemasta, että hän uskollisena Jumalalleen oli vihkinyt itsensä hänen palvelukseensa.
Mutta ainoasti lyhyen ajan iloitsivat molemmat tästä ihanasta kohtauksesta, sillä taistelu vaati oikeutensa ja niinkuin itsestään tuli sen johto Josuan huoleksi.
Kiitollisella ilolla, mikä ei kuitenkaan ollut vapaa surullisesta alakuloisuudesta, oli hän saanut tietää, mikä loppu tuolla urhoollisella sotajoukolla oli ollut, jonka johtajaksi hän jo kauvan aikaa ylpeydellä oli lukenut itsensä, ja vielä, että eräs toinen joukko aseellisia paimenia Hurin, Mirjamin puolison, johdolla oli hyökännyt turkoskaivoksiin Dophkan luona, mitkä ollen etäämpänä etelässä olivat muutaman tunnin matkan päässä. Jos he voittaisivat, niin tulisivat he ennen auringon laskua yhtymään Efraimin nuoreen väkeen.
Tämä paloi halusta viskautua egyptiläisten niskaan, mutta järkevä Josua, joka oli tarkastanut vastustajat, ei epäillyt, että heidän täytyisi väistyä tulisia paimenia, jotka lukunsa puolesta olivat heitä paljon voimallisemmat; mutta juuri tässä taistelussa, joka hänen tähtensä taisteltiin, oli hänen huolenaan olla paljon verta vuodattamatta ja senvuoksi käski hän Efraimin leikkaamaan lehden lähimmästä palmusta, otti kilven ja astui, samalla kun hän heilutti rauhaa ilmoittavaa oksaa ja suojasi itseänsä sillä varovasti, yksinään, vihollista vastaan.
Vihollisen päävoima seisoi kaivoksien aukossa ja tuntien merkit, joita keskusteluissa käytettiin, pyysi hän heidän päällikköänsä puheilleen.
Tämä näkyi olevan taipuvainen siihen, mutta tahtoi ensiksi tiedustella erään kirjeen sisältöä, mikä hänelle juuri annettiin ja joka arvattavasti sisälsi huonoja tietoja Se oli huomattava lähettilään kasvoista ja muutamista katkelmoisista, mutta sisältörikkaista sanoista, joita tämä oli maanmiehilleen kuiskuttanut.
Sill'aikaa kuin muutamat faraon sotilaat tarjosivat tuolle väsyneelle ja pölyiselle juoksijalle virvoituksia ja kaikilla kauhistuksen tuntomerkeillä kuuntelivat niitä tietoja, joita hän käheällä äänellä ilmoitti, luki päällikkö kirjoituksen.
Hänen kasvonsa synkistyivät, ja lopetettuaan lukemisensa, käänsi hän papyruksen harmistuneena kokoon, sillä se ei ilmoittanutkaan vähempää kuin sotajoukon tuhon, farao Menephtah'n kuoleman ja vielä, että vanhin hänen jälellä olevista pojistaan oli Seti toisen nimellä huudettu ja kruunattu kuninkaaksi, sittenkuin prinssi Siptah'n yritys anastaa valtaistuin oli mennyt hukkaan. Tämä oli paennut deltan liejuiseen piiriin ja syrialainen Aarsu oli, luovuttuaan hänestä ja ruvettuaan uuden kuninkaan puolelle, ylennetty yhteisten palkkasoturein päälliköksi. Baïn, ylimmäisen papin ja ylituomarin, oli Seti toinen alentanut arvoistaan ja karkoittanut läheisyydestään. Siptah'n kanssa liittoutuneita ei viety vaskikaivoksiin, vaan ethiopialaisiin kultakaivoksiin. Sanottiinpa myös, että monet naiset suljettujen huoneesta [harem] ja varmaankin Siptah'n äiti olivat tulleet kuristetuiksi. Jokaisen sotilaan, jota paitsi voitiin vuorikaivoksissa olla, piti lähteä Tanikseen, koska siellä puuttui sopivia miehiä uusia perustettavia legiooneja varten.
Nämät tiedot tekivät mahtavan vaikutuksen, sillä Josuan ilmoitettua, että hän tiesi egyptiläis-sotajoukon perikadosta ja muutamien tuntien kuluttua odotteli uusia joukkoja, joiden oli määrä valloittaa Dophka, alensi egyptiläinen vaativan äänensä ja koetti saada suosiollisia ehtoja poislähtöönsä. Hän tiesi aivan hyvin, kuinka heikko turkoskaivoksien vartiosto oli ja ettei hänellä ollut kotoa odotettavana mitään apua. Sitäpaitsi herätti keskustelijan persoona hänen luottamustaan ja niin tyytyi hän monien väitöksien ja uhkauksien perästä siihen, että vartioväki saisi juhtain ja tarpeellisen ruokavaraston kanssa vahingoittamatta lähteä pois. Mutta tämä piti vasta sitte tapahtua, kun he olivat laskeneet aseet pois ja näyttäneet heprealaisille kaikki käytävät, joissa vangit työskentelivät.