Viipymättä alotti nyt nuori heprealainen joukko aseiden riisumisen egyptiläisiltä, jotka luvultaan olivat heitä puolta vähemmät, ja tätä tehdessä kostuivat monen vanhan sotilaan silmät, moni mursi kiroten ja sadatellen keihäänsä tai särki nuolensa ja muutamat harmaapartaiset, jotka ennen olivat palvelleet Josuan johdon alla ja tunsivat hänen, nostivat nyrkkinsä ja haukkuivat häntä kavaltajaksi.
Se oli hylkyjoukko sotaväestä, joka lähetettiin tähän palvelukseen erämaahan, ja useimmat heistä kantoivat turmeluksen ja paatumuksen leiman kasvoissaan. Nilin varrella ymmärrettiin valita ne, joiden armahtamaton kovuus turvattomia vastaan oli käynyt velvollisuudeksi.
Vihdoin avattiin kaivokset ja Josua itse otti kaivoslampun ja tunkeutui kuumiin käytäviin, joissa valtiovangit alastomina ja kahleilla kytkettyinä hakkasivat vaskensekaista kiveä seinistä.
Jo kaukaa kuuli hän, kuinka pääskysenhännän muotoiset kuokat purivat kallioihin. Sitten kuuli hän kiusattujen miesten ja naisten valittavaa ulvomista, sillä julmat voudit olivat seuranneet heitä kaivoksiin ja pakottivat hitaita liikuttamaan käsiään.
Tänään, faraon syntymäpäivänä, olivat he tulleet ajetuiksi Hathorin temppeliin, läheisen kukkulan huipulle, rukoillakseen kuninkaan puolesta, joka oli syössyt heidät syvimpään kurjuuteen, ja he olisivatkin tulleet seuraavaan aamuun saakka vapautetuiksi työstä, ellei tuo odottamaton hyökkäys olisi saattanut päämiehen ajamaan heitä kaivoksiin takaisin. Sentähden työskentelivät siellä naisetkin tänään, joiden velvollisuutena muutoin oli musertaa ja hienontaa vaskea, jota tarvittiin lasikuorman ja väriaineksien valmistukseen.
Kun vangit kuulivat Josuan askeleita ja huudon, mikä kajahti paljaista kallioseinistä, pelkäsivät he uutta kärsimystä itselleen ja heidän ulvomisensa ja valituksensa kuului kaikkialla. Mutta pian oli pelastaja saapunut ensimäisten luo ja iloinen sanoma, että hän tuli tekemään lopun heidän onnettomasta olostaan, lensi pian kaivoksen takimmaisiin syvyyksiin.
Meluava riemu täytti nuo surullisiin valituksiin ja kuumiin kyyneleihin tottuneet huoneet; mutta myös kova avunhuuto, valittava vaikeroiminen, ähkiminen ja korina tunki Josuan korviin; sillä eräs kuumaverinen mies oli hyökännyt vihatuimman voudin kimppuun ja iskenyt hänet kuokalla maahan. Hänen esimerkkinsä sytytti pian toistenkin kostonhimon ja ennenkuin saatiin estetyksi, olivat jo muutkin voudit joutuneet saman kohtalon alaisiksi. He olivat kuitenkin puolustautuneet ja monen vangin ruumis makasi kiusaajansa vieressä maassa.
Noudattaen Josuan huutoa tuli tuo vapautettu joukko vihdoin päivän valoon. Raivoisalta ja kolkolta kaikui heidän huutonsa, johonka kahleitten kalina, joita he perässään laahasivat, epäsointuisesti sekaantui.
Pelottominkin heprealaisista, joka auringon valossa kohtasi tätä epätoivoisten laumaa, hämmästyi heitä nähdessään; sillä näiden onnettomien sovaistuneet ja punastuneet silmät, joista monet olivat ennen nauttineet omissa huoneissaan tai kuninkaan hovissa kaikkea elämän hyvyyttä, olivat olleet helliä äitejä ja isiä, iloinneet hyväntekemisestä ja olleet osallisia kaikista sivistyksen siunauksista, mitä rikkaasti lahjoitetulla kansalla on tarjolla — nämät silmät räpäyttelivät tosin kyynelten alla, joilla tuo äkkinäinen muutos rotkon yöstä puolipäivän auringon valoon oli täyttänyt ne, mutta pian säihkyivät ne villinä ja himokkaina niinkuin nälkäisten yökköjen silmät.
Alussa koettivat he tosin arkamielisesti ja hämmästyksissään kohtalonsa ihmeellisestä muutoksesta malttaa mielensä, eivätkä estäneet heprealaisia, jotka Josuan viittauksesta alkoivat sahata kahleita heidän jaloistaan; mutta sitten huomasivat he nuo aseettomat sotilaat ja voudit, jotka Efraimin ja hänen kumppaninsa varjioitsemina olivat asetetut erään kallioseinän syrjään ja nyt valtasi heidät omituinen liikutus. Kirkumisella ja kiljumisella, jota ei saata nimittää eikä sanoilla kertoa, ryöstivät he itsensä irti niistä, jotka tahtoivat vapauttaa heitä heidän siteistään, ja vaikk'eivät he yhdellä silmäyksellä elikkä sanallakaan olleet toisilleen ilmaisseet aikomustaan, tottelivat he kumminkin samaa hirvittävää viettiä ja syöksivät, huolimatta raudoista, mitkä painoivat heitä, noiden aseettomien kimppuun. Ennenkuin heprealaiset ehtivät estääkkään sitä, hyökkäsi kukin sen päälle, joka häntä pahimmin oli kiusannut, ja nyt nähtiin täällä erään laihan miehen kuristavan kaulasta väkevämpää vihollistaan, tuolla taas joukon alastomia, puutteesta ja huolimattomuudesta hirvittävän näköisiä naisia viskautuvan miehen päälle, joka heitä raaimmalla tavalla oli loukannut, lyönyt ja pilkannut, ja hampain ja kynsin purki kukin kauvan pidätettyä raivoansa hänen päälleen.