Mitä kysyi hän enään efraimilaista, josta hän ainiaaksi oli luopunut?
Miksi saattoi se enään loukata häntä, ettei tuo vapautettu tullut häntä vastaan, miksi säilytti hän salaisuudessa tuota hullua toivetta, että joku tärkeä velvollisuus pidätti häntä tuolla ylhäällä?
Hän näki ja kuuli tuskin, mitä hänen ympärillään tapahtui, ja vasta kiitollinen tervehdys, jolla Milca tervehti hänen puolisoaan, ilmoitti hänelle, että Hur häntä lähestyi.
Jo kaukaa oli hän viittaillut hänelle, mutta hän tuli yksin, ilman Hoseata, Josuata, yhdentekevä kuinka tuo vapautettu nimitti itseänsä, ja että tämä häntä harmitti, jopa että se vihloi hänen sydäntäänkin. suututti häntä. Kunnioittahan hän vanhempaa puolisoansa, eikä hänestä tuntunut vaikealta ystävällisesti sanoa häntä tervetulleeksi.
Iloisesti ja sydämellisesti vastasi hän hänen tervehdykseensä, mutta kun hän huomautti häntä tuosta äsken yhdistetystä parista ja ylisti häntä voittajaksi ja Rubenin sekä niin monen onnettoman pelastajaksi, tunnusti Hur suoraan, että tämä ylistys ei sopinut hänelle, vaan Josualle, jonka Mirjam itse, korkeimman nimessä, oli kutsunut johtamaan kansan sotavoimaa.
Silloin vaaleni hän, ja vaikka tie vei jyrkästi ylöspäin, ahdisti hän kuitenkin puolisoansa vilkkailla kysymyksillä. Kun hän sitten sai tietää, että Josua tuolla ylhäällä, isänsä ja nuoren miehistön kanssa, nautti viiniä ja että Hur oli hänelle luvannut kernaasti peräytyvänsä, jos Moses siirtäisi päällikkyyden hänelle, vetääntyivät nuo yhteenkasvaneet silmäkarvat hänen korkean otsansa alla kolkosti yhteen ja jyrkästi huusi hän: "Sinä olet minun herrani eikä minun sovi vastustaa sinua, ei edes vaikka unohtaisitkin oman emäntäsi siihen määrään, että sinä peräännyt sen miehen edessä, joka kerran uskalsi kohottaa silmänsä hänen puoleensa."
Silloin keskeytti hän häntä kiivaasti: "Hän ei tunne sinua enään ja jos antaisinkin erokirjan sinulle, niin ei hän kuitenkaan pyytäisi sinua omaksensa."
"Eikö?" kysyi Mirjam pakoitetulla hymyllä. "Ja sinun on häntä itseään kiittäminen tästä tiedosta?"
"Kansan hyväksi on hän uhrannut itsensä ruumiineen ja sieluineen ja hän luopuu naisen rakkaudesta", vastasi Hur. Mutta hän huusi:
"Luopuminen on helppoa, missä vaatiminen ei tuottaisi muuta kuin uuden poistamisen ja häpeän. Ei hänelle, joka suurimman vaaran hetkenä etsi apua egyptiläisten luona, ei, sinulle yksin, joka veit kansan ensimäiseen voittoon varastohuoneen luona Succothissa ja jolle Herra itse, Moseksen, palvelijansa kautta, uskoi päällikkyyden, sinulle sopii sotajoukon johto!"