Silloin silmäili hänen puolisonsa levottomana sitä vaimoa, jota hän myöhäisellä lämpimällä rakkaudella lempi ja nähdessään hänen poskensa hehkuvan ja rintansa nousevan, ei hän tietänyt pitikö hänen lukea sitä kiipeämisen vaiko hänen korkealle pyrkivän kunnianhimonsa syyksi, jonka hän nyt tästälähin myöskin siirsi häneen, herraansakin.
Että Mirjam asetti hänet tuon nuoremman, sankarillisen miehen etunenään, jonka takaisintuloa hän oli peljännyt, ilahdutti häntä; mutta hän oli ankarassa velvollisuuden tunnossa harmahtunut ja mitä hän tunnusti oikeaksi siitä ei hän poikennut. Hänen nuoruutensa vaimolle, jonka hän muutamia vuosia sitten oli hautaan kantanut, olivat hänen viittauksensa olleet käskyjä, eikä hän Mirjamin puoleltakaan ollut vielä kokenut vastaväitettä. Että Josua oli paraiten valmistettu johtamaan kansan sotavoimaa, ei ollut epäilemistäkään ja niin vastasi hänkin läähättäen, sillä hänellekin oli kiipeäminen tullut raskaaksi: "Sinun korkea ajatuksesi kunnioittaa ja ilahduttaa minua; mutta vaikka Moses ja vanhimmat uskovat minulle päällikkyyden, niin tulee sinun kuitenkin muistaa muistokiveä Succothissa ja minun lupaustani. Minä pidän sen aina muistossani ja tulenkin sen pitämään."
Silloin katsahti hän harmistuneena sivulle eikä puhunut enempää, kunnes he olivat saapuneet kukkulalle.
Siellä tervehtivät voittorikkaat nuorukaiset lähestyviä kansalaisiaan kovalla riemulla.
Jälleennäkemisen ilo, voitettu ruokavarasto ja juoma, jota, jos kohtakin säästäväisesti, voitiin jakaa virkistykseksi enimmän tarvitseville, koroitti väsyneitten vaipunutta rohkeutta ja janoavaiset lyhensivät lepoa solakalliolla ehtiäkseen sitä ennemmin Dophkaan. He olivat Josualta kuulleet ettei siellä ollut ainoasti säilyneitä allikoita, vaan myös eräs salainen lähde, jonka paikan entinen vankien johtaja oli hänelle ilmoittanut.
Tie johti vuorta alaspäin. "Kiire" on nääntyvän lunnassana, hänen lähestyessään kaivoa ja niin saapuivat vaeltajat vähää jälkeen auringonlaskun turkoskaivosten laaksoon, missä he leiriytyivät sen mäen ympärillä, jolla hävitetty linna ja Dophkan poltetut makasiinit olivat sijainneet.
Tuo akasialaaksossa, Hathor-jumalattarelle, salattu lähde oli pian löydetty. Nopeasti virisi tuli toisensa jälkeen. Horjuvat sydämet, jotka Sin'in erämaassa olivat olleet lähes epätoivoa, tulivat jälleen täytetyiksi elämän halulla, toivolla ja kiitollisella uskolla. Kauniit akasiapuut olivat kuitenkin tulleet kaadetuiksi pääsyn helpoittamiseksi lähteelle, jonka virkistävä vesi oli syynä tähän ihmeelliseen muutokseen.
Solakalliolla olivat Josua ja Mirjam nähneet toinen toisensa, mutta saaneet tilaisuutta ainoasti ohimennen tervehtää toinen toistansa. Täällä leirissä he tulivat lähempään yhteyteen.
Oli jo myöhä, sillä vanhimmat olivat jo kauvan aikaa neuvotelleet mitä oli tehtävää amalekitain odottamatointa ylläkkää vastaan.
Josua oli isänsä kanssa esiintynyt heidän joukkoonsa. Kaikilta puolin oli iloisesti tervehditty ruhtinaallisen, kunnioitettavan ukon perillistä ja hänen neuvoansa muodostaa etujoukon nuorista ja takajoukon vanhemmista sotilaista sekä lähettää valittuja pieniä joukkoja edellisistä vakoinaan, oli kernaasti hyväksytty. Hän uskalsi sanoa, että hän tunsi, mitä suuren sotajoukon johtamiseen ja suojelemiseen kuului. Jumala itse oli uskonut hänelle päällikkyyden ja Moses oli vahvistanut hänet tässä arvossa, kehoittaessaan häntä olemaan vahvan ja lujan. Hur'kin, joka nyt oli siinä virassa, oli halukas jättämään sen hänelle. Ja tämän miehen sana oli vahva, vaikka hän olisikin laimiinlyönyt kertoa sanansa vanhimpien edessä. Kaikissa tapauksissa oli keskusteltu Josuan kanssa, ikäänkuin olisi hän nyt jo sotapäällikkö ja hän itse tunsi itsensä sellaiseksi.