Kokouksen päätyttyä oli Hur vaatinut häntä, huolimatta myöhäisestä tunnista, seuraamaan häntä telttansa luo ja sotilas oli häntä seurannut, koska hän halusi puhua Mirjamin kanssa. Hänen puolisonsa läsnäollessa tahtoi hän näyttää hänelle, että hän nyt oli tien löytänyt, jolle Mirjam niin innokkaasti oli häntä osoittanut.
Toisen puolison edessä vaikenivat heprealaisen hellät tunteet. Ettei hän pyytänyt häneltä enempää, täytyi Hurin vaimon tietää. Hän oli itsekin yksinäisinä hetkinä lakannut häntä halajamasta.
Hän tunnusti itsekseen, että Mirjam oli suuri, majesteetillinen nainen, mutta häntä kauhistutti ajatellessaan tätä suuruutta.
Hänen toimensakin ilmestyivät hänelle uudessa valossa. Niinpä kuin hän solakalliolla oli tervehtänyt häntä kylmällä hymyllä, oli hän tullut siihen vakuutukseen, että he olivat täydellisesti vieraat toisilleen ja tämä tunne oli leimuavan valkean äärellä tuon komean pääteltan edessä, missä hän tapasi hänet jälleen, yhä enemmän enentyvä.
Pelastettu Ruben Milcansa kanssa oli kauvan sitten jättänyt Mirjamin ja yksinäisen odotuksensa aikana oli hän monenlaisia tullut ajatelleeksi, joita hän tahtoi antaa sen tuntea, jolle hän niin paljon oli antanut, että se syntinä painoi hänen sydäntään!
Niitä me vihaamme ennemmin, joita vastaan olemme väärin tehneet, ja nainen pitää rakkautensa lahjan niin suurena ja kalliina, ettei hän koskaan lakkaa halveksitultakaan vaatimasta kiitollisuutta. Mutta Josua oli kehunut itselleen ei enään pyytävänsä sitä naista, jota hän kerran oli rakastanut ja käsivarsissaan pidellyt, vaikka hän vielä tarjoutuisikin hänelle. Ja hän oli vahvistanut tämän mielentilan, kun hän, tulematta häntä vastaan, rauhallisesti odotteli häntä.
Nyt tuli hän vihdoin, mutta puolisonsa seurassa, joka oli valmis peräytymään hänen edessään.
Mutta vielä oli hän siellä avonaisin silmin valvoakseen tuon liiaksi jalomielisen puolisonsa yli.
Tuota vanhempaa miestä, jonka kohtaloon hän oli omansa yhdistänyt ja jonka uskollinen alttiiksiantaminen liikutti häntä, ei saisi kukaan pettää johtavan aseman suhteen, mikä hänelle tuli, ja mistä hänen täytyi pitää kiinni jo siitäkin syystä, ettei häntä miellyttänyt olla sen miehen vaimona, joka ei saisi olla ensimäinen hänen veljiensä jälkeen.
Niin katkeraksi, haavoitetuksi ja ärtyiseksi ei ollut tuo ylistetty nainen, joka luotti profetalliseen lahjaansa, koskaan vielä tuntenut itseänsä. Hän ei tunnustanut sitä kuitenkaan itselleen, mutta hänestä tuntui, niinkuin tuo viha, jonka Moses oli istuttanut häneen egyptiläisiä vastaan ja jolla ei nyt ollut esinettä, vaatisi uuden päämaalin ja niinkuin kohdistuisi se nyt tuota ainoata miestä vastaan, jota hän joskus oli rakastanut.