Mutta oikea nainen saattaa olla hyväntahtoinen kullekin, jota ei hän halveksi, ja niin punastui hän tosin nähtyään miehen, jonka suutelon hän oli vastannut, mutta otti hänet ystävällisesti ja myötätuntoisilla kysymyksillä vastaan.
Sen ohessa nimitti hän häntä vanhalla nimellä Hoseaksi ja huomattuaan, että tämä tapahtui tahallaan, kysyi hän häneltä, oliko hän unohtanut, että hän itse, korkeimman uskottuna, oli käskenyt häntä kutsumaan itseänsä "Josuaksi."
Silloin vastasi hän ja hänen poskensa tulivat jännitetyiksi, että hänen muistonsa oli hyvä, mutta että se muistutti häntä ajasta, jonka hän mieluummin unohti. Nimen, jonka Herra oli hänelle antanut, oli hän itseltään poistanut, pitäessään egyptiläisten armon parempana, kuin Jumalan tarjooman avun. Hän olisi uskollisena vanhalle tavalleen eteenkäsinkin kutsuva hänet "Hoseaksi."
Sellaista vihamielisyyttä ei ollut tuo rehellinen sotilas odottanut, mutta hän oli jotenkin levollinen ja vastasi tyynesti, että hän harvoin antaisi hänelle tilaisuutta kutsumaan häntä niin tai näin. Ne, jotka olivat suopeita hänelle, tulisivat kyllä kutsumaan häntä Josuaksi.
Silloin vastasi Mirjam, että hänkin oli valmis siihen, jos hänen puolisonsa siihen suostuisi ja hän itse sitä vaatisi, sillä nimi oli vain puku. Toisin oli virkojen ja arvojen laita.
Kun Josua sitten hänelle vakuutti, että hän aina vielä uskoi Jumalan, hänen profeettansa suun kautta, kutsuneen häntä johtamaan kansansa sotilaita ja ettei hän sallisi kenellekään toiselle, kuin Mosekselle, oikeutta riistää häneltä tätä virkaa, yhtyi Hur häneen ja ojensi hänelle kätensä.
Nyt ei Mirjam enään hillinnyt itseänsä, vaan pitkitti palavalla kiihkolla:
"Siinäkin olen toista mieltä! Sinä vältit korkeimman kutsumuksen. Saatatko kieltää sitä? Ja kun kaikissa paikoin läsnä oleva löysi sinut faraon jalkojen juurella sen sijaan kuin sinun tuli olla kansalaistesi etunenässä, riisti hän sinulta viran, jonka hän sinulle uskoi. Sotapäälliköistä voimallisimpana komensi hän myrskyä ja laineita ja ne nielivät vihollisen. — Niin kävi niiden, jotka olivat ystäviäsi, kunnes heidän raskaista kahleistaan tulit tuntemaan, millaisia he olivat sinua ja sinun omiasi kohtaan. Mutta minä ylistin sillä välin korkeimman armoa ja kansa yhdistyi ylistyslauluuni. Ja vielä samana päivänä kutsui Herra sinun sijaasi toisen sotajoukon johtajaksi, ja tämä toinen, kuten tiedät, on puolisoni. Ja vaikkei Hur koskaan ole oppinutkaan sotataitoa, niin johtaa Jumala kuitenkin varmaan hänen käsivarttansa ja kuka on se, joka voiton lainaa, ellei hän? Puolisoni — kuule se toistamiseen — hän yksin on sotapäällikkö ja joskin hän liiallisessa jalomielisyydessään on unohtanutkin sen, on hän kuitenkin pitävä virastaan kiinni, ajatellessaan, kenenkä käsi se oli, joka hänet siksi valitsi, ja minä hänen vaimonsa korotan ääneni ja muistutan häntä siitä!"
Silloin kääntyi Josua lähteäkseen pois, tehdäkseen siten lopun tästä kiusallisesta riidasta, mutta Hur pidätti häntä ja vakuutti, syvästi liikutettuna emäntänsä sopimattomasta sekaantumisesta miesten asioihin, että hän pysyisi sanassaan. Vaimon kateelliset sanat haihtuisivat tuhkana tuuleen. Moseksen tuli selittää, kenenkä Jehova oli päälliköksi valinnut.
Näin sanoen oli Hur ankaralla arvollisuudella ja kehoittaen mielen malttiin katsonut vaimonsa kasvoihin ja hän näkyi saavuttaneenkin tarkoituksensa; sillä Mirjam oli milloin vaaleten, milloin punastuen heitä seurannut. Hän pidätti myöskin vierasta, ikäänkuin olisi hänen velvollisuutensa suositella häntä, samalla kun hän vapisevalla kädellä viittasi hänelle lähemmäksi astumaan.