Hänen omat kansalaisensa olivat istuttaneet hänen nuoreen sieluunsa vihaa egyptiläisiä, kansansa sortajia vastaan, mutta voiko ne olla kehnoja, voiko hän inhoa niitä, joiden seassa löytyi sellaisia olentoja kuin tuo ihana, ystävällinen nainen, joka katseli hänen silmiinsä niin lempeästi ja hellästi, jonka sanat viehättivät hänen korviansa niinkuin suloinen soitanto, ja jonka katseleminen pani hänen verensä sellaiseen liikuntoon, ettei hän voinut hillitä itseänsä ja painoi kätensä sydämelleen tukahduttaakseen sen kiihkoisuutta.
Nyt istahti Kasana pantterintaljalla peitetylle lavitsalle vastapäätä häntä ja kehräsi hienoa villaa kehräspuulla. Nuorukainen miellytti häntä ja hän oli niin ystävällisesti ottanut hänen vastaan, koska hän kuuluu miehelle, jota hän lapsuudestaan saakka oli rakastanut. Hän luuli huomaavansa yhtäläisyyttä hänen ja Hosean välillä, vaikka nuorukaiselta vielä puuttui sen miehen vakavuus, jolle hän, hän ei tietänyt kuinka oli antanut nuoren sydämensä, ehkei hän lainkaan ollut pyytänyt hänen rakkauttaan.
Hänen mustia, hyvin järjestetyitä hiuksiaan kaunisti lotuskukka, jonka varsi somassa taipeessa kumartui vallattomien kiharain ympäröimälle niskalle. Kun hän loi silmänsä häntä kohti, tuntui hänestä, ikäänkuin kaksi lähdettä olisi avautunut, vuodattaakseen autuuden virtoja hänen nuoreen sydämeensä; ja tuota villaa kehräävää, siroa kättä oli hän jo tervehtäessään koskettanut ja pitänyt omassaan.
Nyt kysyi hän Hoseaa ja sitä naista, joka oli lähettänyt sanoman hänelle; oliko tuo nainen nuori ja kaunis; ja oliko hän lemmen siteissä hänen enonsa kanssa.
Silloin purskahti Efraim heleään nauruun, sillä se, joka oli hänen lähettänyt, oli niin vakava ja ankara, että ajatus hänen lempivistä tunteistaan herätti hänen iloisuuttaan. Hänen kauneuttaan ei hän koskaan ollut ajatellutkaan.
Nuori leski piti tuota naurua sellaisena vastauksena, jollaista hän oli toivonut; ja syvästi huo'aten laski hän kehräspuun kädestään ja kehoitti Efraimia seuraamaan häntä puutarhaan.
Sielläkös vasta lemusi ja oli ihanaa! Kukkaissarat, polut, lehdikot ja lammikot, — kuinka ne olivat hyvin hoidetut! Hänen yksinkertaiseen kotitaloonsa liittyi autio, koristelematon kartano vajoineen nautaeläviä ja lampaita varten, ja kuitenkin hän tiesi kerran tulevansa suuren omaisuuden hallitukseen, sillä hän oli varakkaan isän ainoa lapsi ja perillinen ja hänen äitinsä oli ollut rikkaan Nun'in tytär. Palvelijat olivat useammin kuin kerran sanoneet tämän hänelle ja häntä harmitti, ettei hänen kotinsa ollut juuri parempi kuin everstin orjahuonekaan, jonka Kasana hänelle näytti.
Vaeltaessaan puutarhan läpitse täytyi Efraimin auttaa häntä kukkien poiminnassa; ja kun kori oli täysi, jota hän kantoi hänen perässään, kutsui hän häntä lehdikkoon auttamaan seppeleitten sitomisessa. Ne olivat määrätyt kalliille vainajille. Sedän ja rakkaan serkun, joka oli ollut Efraimin näköinen, oli tuo hänen heimolaistensa Tanikseen tuottama rutto viimeisyönä temmannut pois.
Kadulta, joka sivuutti puutarhan muuria, kuului yhtämittaa naisten valitushuutoja, jotka valittivat jotakin vainajaa, elikkä kantoivat häntä hautaan ja kun heidän valituksensa kerran kuului erittäin liikuttavalta ja surulliselta, nuhteli hän ystävällisesti häntä kaikesta siitä, mitä Taniksen asukkaat saivat kärsiä heprealaisten tähden, ja kysyi häneltä voisiko hän kieltää, että egyptiläisillä oli perustettu syy vihata niitä, jotka heille sellaista matkaansaattivat.
Silloin tuli hänelle vaikeaksi antaa oikeata vastausta, sillä hän oli kuullut, että se oli hänen kansansa jumala, joka löi egyptiläisiä, vapahtaaksensa hänen kansalaisiansa häpeästä ja orjuudesta, eikä hän saanut kieltää ja halveksia niitä, joiden verta hän oli. Sentähden vaikeni hän, ettei valehteleisi, elikkä tekisi syntiä; mutta Kasana ei antanut hänelle rauhaa ja vihdoin vastasi hän, että kaikki, mikä tuottaisi Kasanalle murhetta, oli hänestä vastenmielistä, mutta kuitenkaan ei ollut hänen kansallaan valtaa terveyden eikä elämän yli; sillä kuin heprealainen sairastui, kääntyi hän usein egyptiläisten lääkärein puoleen. Mitä tässä oli tapahtunut, oli tosin hänen isäinsä Jumala tehnyt, joka oli muita jumalia voimallisempi. Heprealainen hän oli, mutta siitä saattoi Kasana olla vakuutettu, että hän, Efraim, oli ruttoon viaton; ja että hän halusta kutsuisi hänen setänsä ja serkkunsa elämään takaisin, jos vain hänellä olisi valtaa siihen. Tilapäisen emäntänsä edestä olisi hän valmis tekemään kaikkia, vieläpä vaikeintakin.