Sellaista ei ollut mikään silmä vielä nähnyt. Sitten aleni aurinko alenemistaan ja laski mereen, joka kätkeytyi vuoriston taakse. Nyt muuttui hehkuva rubiini mustaksi ametistiksi ja tuli vihdoin sinertäväksi; mutta kansan silmät riippuivat, niinkuin lumotut, tuossa pyhässä paikassa kiinni. — Niinpä kun päivän tähti jo täydellisesti oli kadonnut ja sen hohde kaunisti pitkähköä pilveä loistavilla reunoilla, aukenivat katselijain silmät avarammiksi, sillä ihaillen tätä näytelmän suuruutta, oli eräs mies Benjaminin suvusta tuntenut siinä Jehovan pitkän, liehuvan, kullalla kirjaillun kauhtanan, ja naapurit, joille hän sitä näytti, uskoivat häntä ja tunsivat samaa hurskasta liikutusta kuin mieskin.
Vähäksi ajaksi oli tämä ylentävä näky saanut vaeltajat unohtamaan janon ja väsymyksen. Mutta pian oli korkein innoitus muuttuva syvimmäksi alakuloisuudeksi; sillä kun yö tuli ja lyhyen vaelluksen perästä oli saavuttu Alus'een, tapahtui, että täällä asunut erämaan heimo eilen ennen lähtemistään oli täyttänyt ennen käyttämättömän lähteensä soralla ja kirillä.
Mitä juotavaa oli kuljetettu mukana, oli jo käytetty Dopkassa ja kaivoksien tyhjennetty lähde ei ollut sallinut täyttää yhtään nahkaleiliä. Jano ei kuivanut ainoastaan kitalakea, vaan alkoi polttaa sisuksiakin. Kuiva nielu kieltäytyi vastaan ottamasta vahvaa ruokaa, josta ei ollut puutetta. Mihinkä vain silmäiltiin, oli lohdutonta, sääliä herättävää ja liikuttavaa nähtävänä ja kuultavana.
Täällä riehuivat ja kirosivat, valittivat ja huokailivat miehet ja vaimot, tuolla antautuivat he kolkon epäilyksen valtaan. Toiset, joiden valittavat lapset huusivat vettä, olivat menneet täytetylle lähteelle ja tappelivat paikasta, josta he luulivat saavansa muutaman pisaran tuota kallista nestettä Lisäksi mylvi karja niin surkeasti ja tuskallisesti, että se vihloi niinkuin nuhde paimenien sydäntä. Ainoasti muutamat ryhtyivät vaivaan pystyttää telttaa. Yö oli lämmin ja jota pikemmin tultiin eteenpäin, sitä parempi, sillä jonkun tunnin matkan päästä oli Moses luvannut liittyä vaeltajiin. Hän yksin voi neuvon keksiä, hänen velvollisuutensa oli suojella ihmiset ja eläimet nääntymästä.
Jos Jumala, joka oli luvannut niin ihania asioita heille, antaisi heidän hukkua omiensa kanssa erämaassa, niin oli se mies, jonka johtoon he olivat uskaltaneet, pettäjä, ja se Jumala, jonka voimaan ja armoon hän ei lakannut heitä kehoittamasta, kavalampi ja voimattomampi, kuin nuo ihmis- ja eläinpäiset jumalat, joita he Egyptissä olivat rukoilleet.
Kirouksien ja sadatuksien seasta kuului myös äänekkäitä uhkauksiakin. Missä Aaron, joka oli palannut kansan luo, näyttäytyi ja puhutteli sitä, ojentui puristettuja nyrkkiä hänelle.
Mirjaminkin täytyi puolisonsa käskystä lakata lohduttamasta suosiollisella puheella naisia, sittenkuin eräs vaimo, jonka kuivanneella äidin rinnalla eräs lapsi korisi, oli ottanut kiven ja toiset seuranneet häntä.
Vanha Nun ja hänen poikansa nauttivat parempaa kohtelua.
Molemmat olivat yhtä siinä, että Josua saisi taistella, asettipa Moses hänet sitten mille paikalle tahansa; mutta Hur vei hänet sotilasten luo, jotka tervehtivät häntä iloisesti.
Ukko, samoinkin nuori mieskin, ymmärsivät hyvin kyllä vahvistaa heidän luottamustaan. He kertoivat miehille amalekilaisten lähderikkaasta kosteikosta, joka ei enään ollut kaukana, ja he viittasivat heidän käsissään oleviin aseihin, joilla Herra itse oli heidät varustanut.