Nähdessä tuota jumalanlahjaa, jota niin kiivaasti oli huudettu, oli helppo pysyä kärsivällisenä. Aarre oli löydetty ja nyt tarvittiin sitä vain käyttää. Ei yhtään tyytymätöintä sanaa, ei napinaa, eikä soimausta ollut enään kuultavana; jopa monet katselivat ujoina ja häpeissään korkeimman uutta lahjaa.
Lisäksi kuului kaukaa äänekkäitä, iloisia huutoja ja puheita; mutta jumalan mies, joka paremmin kuin kukaan muu tunsi Horeb-seudun laaksot ja kalliot, laitumet ja lähteet ja joka taas oli antanut kansalle niin suuren lahjan, oli vetäytynyt läheiseen rotkoon etsiäkseen siellä pakopaikkaa kiitoksilta ja huudoilta, jotka kohosivat kasvavalla innostuksella ja yhä laajemmissa piireissä, ja ennen kaikkia rauhaa ja lepoa omalle, syvästi liikutetulle sielulleen.
Kohta kaikui innollisia ylistyslauluja Herralle: noiden virkistyneiden, uudestaan elähytettyjen ja lämpimällä kiitoksella täytettyjen joukkojen keskeltä, jotka eivät vielä koskaan olleet toivosta rikkaampina ja iloisemmalla luottamuksella saapuneet leiriin.
Laulettiin, naurettiin, puhuttiin pilaa ja huudettiin kutakin telttaa pystytettäessä ja leiri oli niin äkkiä valmis kuin olisi se lumouksen kautta maasta kasvanut.
Taistelunhaluisina säihkyivät nuoren miehistön silmät ja moni eläin sai vertaan vuodattaa tehdäkseen ruoka-aterian juhla-ateriaksi. — Äidit, jotka olivat tehneet mitä voivat lieden ja leirin hyväksi, menivät lapsineen lähteelle ja näyttivät heille paikan, missä Moseksen sauva oli kansalaisilleen osoittanut tuon graniittihalkeamista lirisevän veden. Monet miehetkin seisoivat ylennetyillä silmillä ja käsillä sen paikan ympärillä, jossa Jehova oli ollut niin armollinen omilleen, ja heidän joukossaan löytyi monta kapinallista, jotka jo olivat kumartuneet ottaakseen kiveä, jolla he aikoivat kivittää Jumalan uskottua. Ei kukaan epäillyt, että tässä oli tapahtunut uusi suuri ihme.
Vanhat muistuttivat nuoria, etteivät koskaan unhoittaisi tätä päivää ja tätä juomaa, ja eräs isoäiti kostutti lähteen reunalla lastenlapsiensa otsat, vakuuttaakseen noita pienokaisia, tulevaisuuden varalta, Jumalan suojeluksesta.
Toivo, kiitollisuus ja lämmin luottamus vallitsi kaikkialla, mihinkä vain katseltiin ja pelko Amalekin sotaisista pojista oli kadonnut, sillä mitä voi niille tapahtua, jotka uskalsivat sellaisen kaikkivaltiaan suojelusherran armoon.
Ainoastaan yhdestä teltasta kaikista komeimmasta, Judan sukukuntaruhtinaan omistamasta, pysyi toisten ilo kaukana.
Mirjam istui yksin naistensa parissa, sittenkuin hän vaijeten oli jakanut kiitollisen innostuksen valtaamien miesten aterian ja myöhemmin saanut Rubenilta, Milcan puolisolta, kuulla, että Moses oli kaikkien vanhimpien edessä uskonut Josualle sotapäällikön viran. Vielä oli hän kuullut että Hur, hänen puolisonsa, oli ilolla ollut valmis jättämään sotajoukon johdon Nun'in pojalle.
Tälläkertaa oli naisprofeetta pysynyt kaukana kansan ylistyslauluista. Kun Milca ja hänen naisensa olivat vaatineet häntä seuraamaan heitä lähteelle, oli hän käskenyt heidän yksin menemään.