Hän odotti puolisoansa ja halusi yksin tervehtää häntä; täytyihän hänen näyttää, että hän kaipasi hänen anteeksiantamustaan. Mutta Hur ei palannutkaan kotiin, sillä vanhimpain neuvoston hajottua auttoi hän uutta sotapäällikköä järjestämään sotilaita ja hän teki tätä apulaisena, niinkuin Hosean alamaisena, Hosean, jonka oli Mirjamia kiittäminen kutsumuksestaan ja Josua-nimestään.
Hänen palvelijattarensa, jotka olivat tulleet takaisin, kehräsivät; mutta tämä halpa työ oli hänelle vastenmielistä ja antaessaan kätensä levätä ja työttömänä katsellessaan avaruuteen, kuluivat tunnit häneltä hitaasti. Sen ohessa tunsi hän, kuinka hänen aikomuksensa, nöyrästi lähestyä puolisoansa, laimeni laimenemistaan. Hän halusi rukoilla voimaa nöyrtyäkseen hänen edessään, joka oli hänen herransa; mutta vaikka tottunut palavaan rukoilemiseen ei hän kuitenkaan tahtonut löytää oikeata hartautta. Jos hänen kerrankin onnistui koota ajatuksiaan ja ylentää sydämensä, niin tuli hän häirityksi. Kukin uusi ilmoitus, mikä tuli hänelle leiristä, enensi hänen tyytymättömyyttään. Kun vihdoin tuli ehtoo, saapui sana, ettei hänen tarvinnut huolehtia miesten ehtoollisateriasta, mikä jo kauvan oli ollut valmiina. Hur, hänen poikansa ja pojanpoikansa aikoivat noudattaa Nunin ja Josuan kutsumusta.
Silloin tuli hänelle tukalaksi pidättää kyyneleittä Jos hän olisi sallinut niiden estämättä vuotaa, niin olisi hänen poskilleen vuotanut vihan ja loukatun naisarvon kyyneleitä eikä surun ja kaipion.
Ehtoovartion aikana kulki hänen ohitsensa sotilaita ja rivi riviltä kaikui heidän ilohuutonsa Josuan kunniaksi.
Sielläkin, missä sanat "luja ja vahva!" kuuluivat, ajateltiin häntä, joka kerran oli ollut hänelle kallis ja jota hän nyt vihasi, sen tunnusti hän vapaasti itselleen. Huudoillaan kunnioittivat hänen puolisoansa ainoasti hänen omat sukulaisensa. Oliko tämä kiitollisuutta siitä jalomielisyydestä, jolla hän nuoremman miehen hyväksi oli riisunut itseltään arvon, mikä hänelle yksin tuli? Nähdä puolisonsa niin ala-arvoiseksi asetetuksi leikkasi hänen sydäntään ja teki hänelle vielä pahempaa, kuin että Hur jätti hänet, tuon äsken naidun, yksin.
Ehtooateria efraimilaisten teltan edessä kesti kauvan. Ennen puoliyötä lähetti hän palvelijattaren levolle ja laskeutui alas odottamaan kotiin palajavaa, tunnustaakseen hänelle, mikä hänelle tuotti tuskaa, ja häntä harmitti sekä niitä hän halusi.
Hän luuli valvomisen, sellaisen sieluntuskan ohella, olevan helppoa. Mutta viimeisten päiväin ja öitten suuret ponnistukset ja liikutukset vaativat osansa, ja rukoillessaan nöyryyttä ja rakkautta Herraltaan valtasi uni hänet. Vihdoin ensimäisen aamuvartion aikana, hämärän alkaessa, pelästytti hänet unesta pasuunain törähdys, mikä ilmaisi lähestyvää vaaraa.
Silloin nousi hän pian ylös ja silmäiltyään puolisonsa vuodetta huomasi hän sen tyhjäksi. Mutta sitä oli käytetty ja hiekkapermannolla — sillä mattoja käytettiin ainoastaan teltan asuinhuoneessa — huomasi hän aivan vuoteensa vieressä Hurin jalkain jälkiä.
Hän oli seisonut aivan vieressä ja ehkäpä hänen nukkuessaan ikävöiden katsonut hänen kasvoihinsa.
Niin oli tapahtunutkin; hänen vanha orjattarensa ilmoitti sen kysymättä hänelle. Sillä herätettyään. Hurin oli hän nähnyt, kuinka hän oli varovasti valaissut Mirjamin kasvoja ja sitten kumartunut kauan aikaa hänen ylitsensä ikäänkuin häntä suudellakseen.