Se oli hyvä tieto ja se ilahdutti tuota yksinäistä vaimoa niin kovin, että hän unohti jäykän käytöksensä, mikä oli hänelle omituista, ja painoi huulensa tuon pienen kymärässä kulkevan ja hänen vanhempiansa palvelleen vaimon ryppyiselle otsalle. Sitten antoi hän nopeasti järjestää hiuksiansa, vaatettaa itsensä vaaleansiniseen juhlapukuun, jonka Hur oli hänelle lahjoittanut ja riensi ulos ottamaan häneltä jäähyväiset.
Sotajoukot olivat sillävälin järjestäytyneet. Alettiin purkaa telttiä ja Mirjam etsi turhaan kauvan aikaa puolisoansa. Vihdoin löysi hän hänet, mutta hän oli vakavassa keskustelussa Josuan kanssa ja huomattuaan hänet kulki kylmän väreitä naisprofeetan veressä, eikä hän saattanut lähestyä miehiä.
27 Luku.
Ankara taistelu oli odotettavana, sillä niinkuin vakoojat kertoivat, oli toisiakin erämaan heimoja liittynyt amalekilaisiin. Huolimatta siitä olivat heprealaiset kaksinkertaisesti heitä lukuisammat. Mutta kuinka paljon huonommat olivatkaan Josuan sotilaat sotaisessa kunnossa kuin heidän taisteluun ja hyökkäykseen tottuneet vastustajansa!
Vihollinen tuli etelästä, pyhän vuoren juurella olevasta kosteikosta, ja tämä oli heidän heimonsa ikivanha koti, heidän elättäjänsä, heidän ihanuutensa, heidän kaikkensa, ja ansaitsipa todellakin sen edestä vuodattaa viimeisen veripisaransa.
Josua, jonka nyt Moses ja koko kansa oli tunnustanut heprealaisen sotajoukon päälliköksi, vei uudestaan muodostetut osastonsa laakson leveimpään paikkaan, jossa hänellä oli parempi tilaisuus käyttää sotajoukkonsa enempi-lukuisuutta.
Hän antoi käskyn leirin purkamiseen ja sen uudestaan rakentamiseen tappelutantereeksi määrätyn tasangon Raphidimin pohjoispäähän, erääsen kapeaan paikkaan, mikä helpoitti telttain puolustusta. Ylipäällikkyyden leirin ja sotilaitten yli, jotka hän jätti sen suojaksi, antoi hän varovalle isälleen.
Hän oli tahtonut jättää Moseksen ja vanhemmat sukukunnan päälliköt hyvin varjellun leirin suojaan, mutta kansan suuri johtaja oli ennättänyt hänet ja noussut Hurin ja Aaronin kanssa graniittikalliolle, jonka korkeimmalta huipulta voitiin taistelua nähdä. Niinpä näkivät taistelijat Moseksen ja hänen molemmat kumppaninsa laakson yli kohouvan kallion huipulla ja tiesivät, että korkeimman uskottu ei lakkaisi rukoilemasta heille voittoa ja turvallisuutta.
Mutta jokainen halpakin mies sotajoukossa, jokainen vaimo ja vanhus leirissä tiesi tänä vaaran hetkenä löytää isäinsä Jumalan ja Josuan valitseman sotahuudon: "Jehova meidän lippumme!" yhdisti sotilaitten sydämet taistelun johtajan kanssa ja muistutti arinta ja tottumattomintakin sotilasta, ettei hän voinut askeltakaan astua eikä iskua sivaltaa, ellei Herra sitä huomaisi.
Nyt kajahtivat heprealaisten pasuunat ja sarvet yhä kovemmin; sillä amalekilaiset tunkivat tasankoa pitkin, minkä piti olla taistelun näyttämönä.